Roskaantuminen

Älä roskaa maalla, älä vesillä!

Meriroska on terveydellinen ja hygieeninen haitta sekä esteettinen haitta rannoilla ja vedessä. Roska voi myös peittää pohjan herkkiä elinympäristöjä. Haitallisinta on meriroskan vaikutus eliöiden elämään.

Erityisesti muoviroskalla on monia haittavaikutuksia. Muovit eivät käytännössä häviä, vaan ne vain pilkkoutuvat yhä pienemmiksi partikkeleiksi, aina mikroroskaksi asti.

Mikroroska päätyy ravintoverkkoihin eläinplanktonin ja kalojen kautta. Osan muovista eläimet syövät isompina kappaleina. Osa eläimistä kuolee joko tukehtumalla tai nälkään muovin johdosta. Osa mikromuoveista myös kerää itseensä haitallisia aineita.

On arvioitu, että nykymenolla vuoteen 2050 mennessä merissä enemmän muoviroskaa kuin kalaa. Jokainen voi osaltaan hidastaa tätä kehitystä.

80 % merten roskista on peräisin maalta ja loput 20 % merellisestä toiminnasta.

Roskien alkuperä voidaan erotella neljään ryhmään

  • Turismin ja muun virkistystoiminnan synnyttämä roska rannikkoalueilla
  • Jäte-, hule- ja valumaveden mukana maalta kulkeutuva roska (jätevedenpuhdistamot, katualueet, kaatopaikat ja muutenkin koko valuma-alue)
  • Kalastuksen synnyttämä roska
  • Laivoista ja veneistä peräisin oleva roska

Roskien hajoamisajat

  • Paperinen nenäliina 1–2 vuotta
  • Pahvimuki ja maitopurkki 1–5 vuotta
  • Muovimuki 100-200 vuotta
  • Tupakantumppi 5-15 vuotta
  • Purukumi 20–25 vuotta
  • Pussinsulkijat satoja vuosia
  • Muovipussi 100 vuotta
  • Muovipullo jopa 1000 vuotta
  • Paristot 200–1000 vuotta
  • Hernekeittopurkki 200–500 vuotta
  • Alumiininen juomatölkki 200–1000 vuotta
  • Muovi ei käytännössä hajoa, vaan se vain pilkkoutuu pienemmäksi
  • Lasi säilyy luonnossa ikuisesti