vedet

Etusivu / Postit "vedet"

Uusi jäteveden poistoputki Kakolanmäelle

Uusi jäteveden poistoputki pitää Itämeren puhtaampana

Kakolanmäen jätevedenpuhdistamon poistoputken kapasiteettia kasvatetaan, että puhdistamo voi tuottaa Turun seudulle laadukasta jätevedenpuhdistuspalvelua vuosikymmeniksi eteenpäin. Hankkeen valmistuttua Turun merialueelle kohdistuva ympäristökuormitus vähenee merkittävästi. Hanke toteutetaan asukasystävällisellä tunnelointimenetelmällä.

Poistoputkihankkeen toteutussuunnittelua valmistellaan parhaillaan. Maanalainen louhinta alkaa arviolta loka-marraskuussa 2018 ja tunneloinnin aloitus alkaa arviolta keväällä 2019. Uuden poistoputken pitäisi olla valmis vuonna 2021. Kakolanmäen jätevedenpuhdistamossa käsitellään lähes 300 000 Turun seudun asukkaan jätevedet. Poistoputken kapasiteettia on kasvatettava, jotta jätevedenpuhdistuspalvelu säilyy kustannustehokkaana ja ympäristöystävällisenä.

Tällä hetkellä jätevedet johdetaan puhdistamolta hulevesiviemäriä pitkin Turun satama-altaaseen. Viemäri on rakennettu 1950- ja 1960-luvuilla eikä sen kapasiteetti tule riittämään kasvavien hule- ja jätevesimäärien poisjohtamiseen. Käyttökapasiteettia kasvattavat muun muassa ilmaston lämpeneminen ja Turun seudun kasvava asukasmäärä.

Puhdistamolta satama-altaaseen rakennetaan uusi, pelkästään jätevesille tarkoitettu poistoputki. Samalla puhdistamon yhteyteen rakennetaan hygienisointiyksikkö eli UV-desinfiointilaitos, mikä parantaa mereen johdettavan veden laatua. Puhdistamo toimii normaalisti rakentamisen aikana.

Hygienisointiyksikkö ja osa poistoputkesta rakennetaan olemassa olevan puhdistamon sisäpuolelta maanalaisena louhintana. Loppuosa poistoputkesta toteutetaan uudella tunnelointimenetelmällä, jossa on runsaasti etuja perinteiseen aukikaivuutekniikkaan verrattuna. ”Pääosa rakentamisesta tehdään maan alla, ja lisäksi tunneloinnin hiilijalanjälki ja energiankulutus ovat huomattavasti pienempiä perinteiseen aukikaivuumenetelmään verrattuna”, kertoo Turun seudun puhdistamo Oy:n toimitusjohtaja Mirva Levomäki.

Lue lisää

> CO2-raportin uutisia (13.6.2018)

 

Voiko sinileväpitoista vettä käyttää?

Voiko sinileväpitoista vettä käyttää?

Kuukauden kysymykseen Vaikuta vesiin Nyt -sivuilla vastaa Elina Ek ELY-keskuksen vesiyksiköstä.

Helteisinä ja tyyninä päivinä sinilevät runsastuvat. Voiko sinileväpitoista vettä käyttää?

”Sinilevät tosiaan nauttivat lämpimistä kesäpäivistä. On syytä suhtautua varovaisesti sinileväpitoiseen veteen. Uimisen jälkeen on hyvä peseytyä puhtaalla vedellä iho-oireiden välttämiseksi, ja runsaasti sinilevää sisältävässä vedessä ei kannata uida ollenkaan. Lapsia ja lemmikkejä ei kannata päästää sinileväpitoiseen rantaveteen.

Sinileväpitoista vettä ei tule käyttää talous-, pesu- tai löylyvetenä, eikä myöskään syötävien kasvien kasteluvetenä. Edes keittäminen ei tee vedestä käyttökelpoista, sillä sinilevien tuottamat myrkyt kestävät hyvin keittämistä.”

>> Vaikuta vesiin Nyt

 

Kokemäenjoen matkailun mahdollisuudet

Vesivisio 2050 on nimensä mukaisesti pitkälle tulevaisuuteen ulottuva näkemys siitä, millaisena haluamme vesien ja koko laajan monimuotoisen vesistöalueen näyttäytyvän vuonna 2050. Visio on kokonaisvaltainen näkemys ja tavoitetila Kokemäenjoen vesistöalueen vesivarojen käytön, vesienhoidon ja kalatalouden tulevaisuudesta vuoteen 2050 saakka. Visio on laadittu yhteistyönä Hämeen, Pirkanmaan ja Satakunnan alueille. Vesivisio 2050 -nimellä kulkee myös blogi Kokemäenjoen vesistöalueen ajankohtaisista asioista. Uusimmassa jutussa Satakunnan ammattikorkeakoulun BlueSata-hankkeen projektipäällikkö Minna Uusiniitty-Kivimäki pohtii Kokemäenjoen asemaa matkailukohteena.

Kokemäenjoki matkailu- ja vapaa-ajanviettokohteena

Juuri tähän aikaan vuodesta vesistöt ovat jokaiselle suomalaiselle ehkä ajankohtaisimmillaan. Koululaiset valloittavat uimarannat, kodeissa pakataan mökkimatkalle tavaroita ja matkailuyrittäjien sesonki on alkamaisillaan, ellei ole jo täydessä vauhdissa.

Vesistöt ovat suomalaisille yksi luontomme rakkaimmista elementeistä. Suomalaisen unelmakoti sijaitsee veden äärellä tai näköyhteydessä vesistöön, ja vesien äärelle hakeudumme vapaa-aikanamme. Ulkomailta tulevia matkailijoitakin vesistömme kiinnostavat, eikä syyttä: kansainvälisessä mittakaavassa suomalaiset vesistöt ovat puhtaita ja tarjoavat luonnonrauhaa, jollainen on harvinaista luksusta muualla maailmassa.

Mutta miten vesiympäristöjä hyödynnetään erilaisissa palveluissa? Satakunnan ammattikorkeakoulun BlueSata-hanke selvitti asiaa Satakunnan vesistöalueilla. Satakunnassa vesistöjä hyödynnetään enimmäkseen hyvinvointi- ja vapaa-ajanpalveluissa ja ylivoimaisesti suurin osa selvityksessä esiin tulleista palveluista on luokiteltavissa matkailupalveluiksi. Myös toisinpäin yhteys on vahva: valtaosa satakuntalaisista matkailupalveluista kytkeytyy sijainnin tai toiminnallisuuksien näkökulmasta yhteen tai useampaan vesistöön. Mutu-tuntuma on, että muualla Suomessa tilanne on hyvin samankaltainen.

SONY DSC

Taavi-silta Kokemäenjoessa Porissa.

Kun tarkastelualueena olivat Kokemäenjoen vesistöalueen Satakunnan puoleiset osat ja niiden edustan merialue, palvelukartoituksessa löydettiin lähes 70 yritystä, joiden palvelut liittyivät alueen vesistöihin. Reilu puolet näistä toimii alueen suurimmassa kaupungissa Porissa. Yrityksistä kaikkiaan kolme neljäsosaa tarjoaa majoituspalveluja. Etenkin mökkimajoitusta on monilla yrityksillä. Vuodepaikkoina tarkasteltuna taas majapaikan tarvitsijoille on tarjolla eniten leirintäalue-tyyppistä majoitusta. Majoituksen ohella toinen keskeinen palvelumuoto on ruokapalvelut, joita tarjoaa vajaa puolet yrityksistä. Tällaisia peruspalveluja tarvitsevat lähes kaikki matkailijat, mutta matkakohde valitaan kuitenkin useimmiten kiinnostavien harrastemahdollisuuksien ja aktiviteettien perusteella. Niitäkin tarkastelualueella on tarjolla lukuisissa yrityksissä vaihdellen opastetuista retkistä ja erilaisista vuokrauspalveluista jääkävelyyn, sup-lautailuun, beachfutikseen, kalastukseen, melontaan ja saunapalveluihin.

Kartoituksen perusteella Kokemäenjoen vesistöalueen Satakunnan puoleista osaa voisi luonnehtia koko perheen harraste- ja vapaa-ajanviettokohteeksi. Palvelutarjontaa läpi käydessä herää kuitenkin ajatus, voitaisiinko vesistöalueen monia arvoja ja paikallisia vetovoimatekijöitä hyödyntää vielä nykyistä paremmin ja nostaa peruspalveluidenkin markkinoinnissa vahvemmin esiin ne asiat, jotka on mahdollista kokea vain täällä.

Kokemäenjokivarren asutus- ja kuttuurihistoria jääkaudesta nykyhetkeen on valtava runsaudensarvi toinen toistaan kiehtovampia tarinoita ja kohteita. Entisajan asuinpaikat ja linnaluodot tai koskenperkaajien tarinat ja alueen teollisuushistoria voisivat tuoda matkailupalveluihin vielä paljon uudenlaisia sisältöjä, ja alueen asukkaillekin nämä teemat voisivat tuottaa houkuttelevia elämyksiä ja yllätyksiä, joista hämmästyä omassa lähiympäristössä. Puhumattakaan siitä, miten monipuolisen kattauksen erilaisia luontokohteita vesistöalue voi tarjota luonnonystävälle. Vesistöt tarjoavat myös luontaisen reitin tutustua eri kohteisiin ja kytkeä niitä laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Vesistöalueen varsin tiheä asutus tarjoaa potentiaalista asiakaskuntaa ja eteläisen Suomen suurimmatkin asutuskeskukset kansainvälisine liikenneyhteyksineen ovat varsin lyhyen matkan päässä.

Potentiaalia uusille palveluille ja olemassa olevien tuotteiden elävöittämiselle vaikuttaa siis olevan. Mutta miten näistä ideoista saadaan rakennettua vetovoimaista palvelutarjontaa houkuttelevin sisällöin? Tässäpä ajatuksia pohdittavaksi kesäksi vesien äärelle!

Minna Uusiniitty-Kivimäki, projektipäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Lue lisää

> Vesivisio 2050 -blogi

> Kokemäenjoen vesivisio 2050

 

Monimuotoisuuden säilyttämisen rahoitushaku aukeaa

Nesslingin säätiön yleinen apurahahaku aukeaa elokuussa

Vuonna 1972 ympäristönsuojelun edistämiseen perustettu Maj ja Tor Nesslingin säätiö jakaa syksyllä yleistä apurahaa. Yleinen apurahahaku on auki 13.8.-14.9.

Nesslingin säätiön apurahoituksella tuetaan ensisijaisesti ratkaisuhakuisia postdoc- ja väitöskirjahankkeita, joiden tulokset vaikuttavat ympäristönsuojeluun systeemisesti ja skaalautuen. Säätiö tukee myös ympäristötiedon viestintää ja jalkauttamista yhteiskuntaan.

Säätiö on uudistanut strategiaansa vuosille 2018–2022. Ympäristöhaasteet ovat monitieteisiä ilmiöitä, joten niiden ratkaisemiseksi tarvitaan kaikkia tieteenaloja. Tutkijoita kannustetaan tieteen rajoja rikkoviin yhteistyömuotoihin. Myös muissa kuin tutkimushankkeissa yhteistyö eri toimijoiden kesken on etu. Hakea voivat niin väitös- kuin postdoc-tutkijat, mutta painotus on jo väitelleiden tutkijoiden hakemuksissa.

 Säätiön tutkimus ja muu tuettu toiminta jaetaan syksyn 2018 haussa viiteen ilmiöön, joihin liittyviä ratkaisuja hakijat ehdottavat. Hanke voi ratkaista myös useampaa alla mainittua ilmiötä.

  1. Ilmastonmuutos
  2. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen
  3. Luonnonvarojen käytön kestävyys
  4. Vesiriskit
  5. Elinympäristön kemikalisoituminen ja pilaantuminen

Hakuohjeet ja lisätietoa täältä (nessling.fi).

Nesslingin säätiö on mukana ennallistamassa suomalaisia luontoalueita

Säätiö rahoittaa seuraavan viiden vuoden ajan Landscape Rewilding in Finland -ohjelmaa, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta  ja turvata luonnon monimuotoisuus Suomessa. Hankkeessa ostetaan ja ennallistetaan yksityisomisteisia soita, hakattuja metsiä ja vesialueita, jotka ovat menettäneet luontoarvonsa.

Luontoarvon palauttaminen on nouseva luonnonsuojelun muoto ja yksi luonnon monimuotoisuuden turvaamisen keinoista. Ennallistaminen tarkoittaa käytännössä usein alueen luonnontilaan jättämistä, jolloin luonto voi elpyä ja hävinneet lajit palata alueelle. Joskus voidaan käyttää aktiivisempiakin keinoja, kuten patojen purkamista joista tai saaliseläinten tuomista alueelle. Ennallistaminen hidastaa ilmastonmuutosta, sillä hyvinvoivat metsä- ja suoalueet sitovat itseensä enemmän hiilidioksidia. Erityisesti saamelaisalueella hankkeessa halutaan tukea myös alkuperäiskansan luontosuhdetta, elinkeinoja ja kulttuuriperintöä.

Landscape Rewilding in Finland -hanke julkistettiin 14.6. ja tilaisuudessa puhujina oli hankkeen toteuttajien lisäksi mm. ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sekä Nesslingin Säätiön hallituksen edustajana kaupunkiekologian professori ja tuleva Helsingin yliopiston rehtori Jari Niemelä. Hankkeen toteuttaja on suomalainen osuuskunta Lumimuutos, joka on voittoa tavoittelematon kansainvälinen luontaistalouksien verkosto. Osuuskunnassa myös tutkitaan ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta. Lumimuutos toimii yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja alkuperäiskansojen kanssa ja se yhdistää toiminnassaan tiedettä ja perinnetietoa.

Hanke osana eurooppalaista kehitystä

Kansainvälisen näkökulman hankkeeseen tuo Rewilding Europe -järjestö, joka perustaa ennallistamisalueita eri puolilla Eurooppaa. Suomen ennallistamisohjelma on tähän mennessä järjestön laajin. Ohjelma on saanut Euroopan investointipankilta yli miljoonan euron lainan.

Vuoden 2018 aikana hankkeen tavoitteena on ostaa ja ennallistaa 500 hehtaaria metsää ja soita. Yhteensä ennallistettavia hehtaareja on tarkoitus kertyä tuhansia vuoteen 2023 mennessä, muun muassa saamelaisalueella ja Pirkanmaalla. Pilottikohteena toiminut, vuonna 2012 ennallistettu Linnunsuo Pohjois-Karjalassa on nykyisin jo merkittävä elinympäristö erilaisille lintulajeille ja niiden saalistajille.

Lue lisää

> Maj ja Tor Nesslingin säätiö

> Aikaisemmin rahoitettua hankkeita

Roskakalalive alkaa maanantaina 9.7.

Suomen vanhimmat roskakalat voivat elää jopa 1000-vuotiaiksi

Pidä Saaristo Siistinä ry (PSS ry) käynnistää Facebook-sivullaan Roskakalaliven maanantaina 9.7 noin klo 12 alkaen. Turkulaisten on mahdollista seurata Roskakalaliveä myös paikan päällä Hansakorttelissa Thalia-torin ylätasanteella, missä lähetys kuvataan. PSS ry kertoo, että roskakaloilla he tarkoittavat tyypillisiä meriroskia, kuten muovikasseja- ja pulloja. Niiden hajoaminen vedessä kestää 100-1000 vuotta.

PSS ry on vuonna 1969 perustettu järjestö, joka toimii puhtaamman saaristo- ja järviluonnon puolesta. Järjestön toiminta-alueita ovat Saaristomeri, Saimaa, Päijänne, Pohjanlahti, Pirkanmaa ja Itäinen Suomenlahti. PSS ry tekee konkreettista työtä merialueiden, rantojen, sisävesien ja saariston puhtaana pitämisen eteen aina jätepisteiden ja käymälöiden ylläpidosta retkisatamien huoltoon sekä kansalaisille tiedottamiseen ympäristöasioista. Järjestö kertoo tavoitteekseen neuvoa ihmisiä siitä, miten liikkua vesillä ympäristöä kunnioittavalla sekä huomioivalla tavalla.

roskakalalive
Suomen yleisimmät roskakalat esittelyssä. Kuva: Pidä Saaristo Siistinä ry 2018

Roskakalaliven tavoite

Roskakalalivellä halutaan herätellä kansalaisia huomioimaan vesistöjemme alati huononeva tila. Yksittäisen kansalaisen valinnoilla voidaan vaikuttaa vesien tilaa; jos jatkamme roskaamista, on vesistöissä vuoteen 2050 mennessä enemmän roskaa kuin kaloja.

”Kaupunkiympäristö on mittava meriroskan lähde. Harva tietää, että suurin osa Itämeren roskista kulkeutuu vesistöihin joko suoraan ihmisen välityksellä tai esimerkiksi hulevesiä pitkin. Erityisen tavallista on heittää tupakantumpit sadevesikaivoihin tietämättä, että hulevedet johdetaan lähes kaikkialla suoraan puhdistamatta lähimpään vesistöön”, kertoo Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektipäällikkö Anna von Zweygbergk.

Mukana myös maailman yleisin meriroska

Maailman yleisin meriroska kaikilla maailman merillä ja rannoilla onkin tupakantumppi. Suomen rannoilta löytyy noin 300 tumppia jokaista sataa metriä kohden.

”Myös tupakantumppi sisältää muovia. Filtteri on selluloosa-asetaattia, jonka hajoaminen mikromuoveiksi voi kestää olosuhteista riippuen yli 10 vuotta. Tupakka sisältää yli 400 kemikaalia, joista n. 100–200 on ihmisille haitallisia. Lisäksi monet eläimet erehtyvät syömään tumppeja, jolloin kemikaalit imeytyvät niihin tai ne voivat tukehtua”, kertoo von Zweygbergk.

PSS ry kehottaakin tupakoitsijoita keräämään tumpit esimerkiksi taskutuhkikseen, jollaiseksi kelpaavia rasioita löytyy ruokakaupasta. Taskutuhkiksen tulee olla kätevyyden kannalta mieluiten pieni, kannellinen astia, kuten peltirasia.

PSS ry haluaa myös muistuttaa, että jokaisella roskaa tuottavalla on päävastuu omista roskistaan ja niiden kierrätyksestä. Sekä kaupunkiasumisen oloissa että tapahtumissa kierrätys on nykypäivänä tehty helpoksi kuluttajalle. Tärkeää on huolehtia, etteivät roskat joudu vesistöihin tai niiden lähettyville ja päädy sinne myöhemmin hulevesien myötä.

Lue lisää

> Roskakalalive (9.7.2018 klo 12 alkaen) – PSS ry Facebook

> Tiedote Roskakalalivestä –Täältä tulee Roskakalalive – Suomen vanhimmat roskakalat elävät jopa 1000-vuotiaiksi!

> Pidä Saaristo Siistinä ry -kotisivut

 

Tuhansien vesien maa

Tuhansien vesien maa

Ilmojen ja vesien lämmetessä viluisimmatkin suomalaiset tuntevat pian tarvetta heittää talviturkki tältä vuodelta. Mutta miten maamme vesillä menee? Mitkä ovat niiden tilan pahimpia uhkia? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan Suomen Ympäristökeskuksen Ympäristön tila -katsaus vuodelta 2017. Alla on poimintoja katsauksesta ja linkit tietopakettiin löytyvät jutun lopusta.

Suomen pääosin hyväkuntoiset vesialueet kohtaavat monia uhkia

Vesiensuojelun kehitys Suomessa on monelta osin menestystarina. Silti maataloustuotanto, maankäytön tehostuminen, ilmastonmuutos ja kemikalisoituminen huonontavat edelleen vesiemme tilaa, uhkaavat vesiluontoa ja haittaavat vesien käyttöä ja virkistäytymistä. Maamme vesistöt ovat jääkauden muokkaamia. Reilut 10 000 vuotta sitten paljastui vesistöjen synnylle otollinen maanpinta. Syntyi rikkonaisen rannikon sekä tuhansien järvien, jokien ja saarien maa.

Suomen lukemattomat vesistöt tarjoavat meille runsaasti erilaisia ekosysteemipalveluja, kuten ravintoa, virkistymistä, puhtaita vesiä ja laadukkaita pohjavesiä. Lisäksi Suomessa on ainutlaatuisen laajat jokamiehenoikeudet. Käytännössä kaikki ihmiset pääsevät johonkin rantaan virkistäytymään ilmaiseksi. Yli puolet suomalaisista elää alle puolen kilometrin päässä jostain vesistöstä. Sisävesien rantakiinteistöjen virkistyskäyttöarvon on arvioitu olevan 1–1,3 miljardia euroa vuodessa. Suomen järvistä 85 prosenttia on peräti hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Suuri osa jokivesistä on ollut hyvää huonommassa tilassa ja noin kolmannes jokivesistä vaatii edelleen selkeitä parannustoimia.

Vesistöalue on jatkumo: sisävesien kuormitus vaikuttaa myös rannikkovesiin

Vesistöjen rehevöitymiseen vaikuttavat pääravinteet ovat typpi ja fosfori. Teollisuudessa niiden päästöt on saatu hallintaan. Maatalouden osuus nykyisestä vesistöjen kuormituksesta on merkittävä, paikoitellen jopa 80 prosenttia. Yhdyskuntien jätevesistä fosfori poistetaan jo hyvin tehokkaasti, mutta typen poistossa ei olla vielä kaikkialla tavoitetasolla.

Maatalouden laajoista vesiensuojelutoimista ja erilaista ympäristötuista huolimatta tilanne paranee hitaasti peltoihin kertyneen ravinnevaraston takia. Lisäksi ilmaston muuttumisen myötä lyhentyneet talvet ja talviaikaiset vesisateet ja sulanta ovat voimistaneet ravinteiden huuhtoutumista pääosin lumettomilta pelloilta vesistöihin. Näin ravinteet eivät enää ole peltokasvien ja kasvipeitteen käytössä, vaan ne huuhtoutuvat vesistöihin ja etenkin vähäjärvisissä vesistöissä mereen asti.

Sisävesissä levien tuotannon ratkaisee vedessä oleva fosforin määrä. Kun järvien ja jokien levät ovat käyttäneet fosforin loppuun, käyttämätön typpi virtaa rannikkovesiin. Siellä tilanne on toinen kuin sisävesillä: rannikkoalueilla levien tuotanto on pääsääntöisesti typpirajoitteista. Näin typpikuormituksen vaikutus sisävesien tilaan on vähäisempi kuin rannikkovesiin. Jokien tuoma typpi lisää rehevöitymistä lähes koko rannikkoalueella, Selkämereltä Suomenlahdelle.

Suomen rannikkovesien tila on pääasiassa tyydyttävä tai välttävä. Jokien tuoma ravinnekuormitus heikentää merkittävästi sisälahtien ja saariston tilaa, vaikka kokonaisuudessaan Itämeren heikko tila ja jokien tuoma kuormitus vaikuttaa myös rannikkovesiin. Itäisen Suomenlahden tilaa on parantanut etenkin Pietarin jätevesikuormituksen pieneneminen. Saaristomeren tila on parantunut hyvin hitaasti.

 

typpi_fosfori

 

Jatkuvasti kasvava muovintuotanto vesien ympäristöongelmana

Maailman muovin tuotanto kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2015 maailmassa tuotettiin muovia 322 miljoonaa tonnia. Tuotannon on ennustettu jopa kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Muovituotteiden yleisyys yhdistettynä niiden pitkäikäisyyteen on tehnyt niistä maailmanlaajuisesti yhden vakavimmista uhkista vesiekosysteemeille.

Noin 40 prosenttia Euroopan muovin tuotannosta käytetään pakkausteollisuuden tarpeisiin. Rakennusteollisuus sekä kotitalouksien tarpeet, kuten tekstiilit, huonekalut, kodinkoneet ja terveydenhuolto, muodostavat molemmat lähelle 20 prosenttia eurooppalaisesta muovin tuotannosta. Siitä, kuinka paljon muovin eri käyttökohteissa syntyy mikromuovia, ei ole tarkkaa tietoa.

Maapallon merialueilla kelluu arvioiden mukaan yli 250 000 tonnia muoviroskaa, josta mikromuovit muodostavat jo hiukan yli 10 prosenttia. Mikromuovit ovat globaali ympäristöongelma. Ongelman hallintaa vaikeuttaa lähteiden ja kulkeutumisreittien suuri määrä. Mikromuovit ovat alle 5 mm:n kokoisia muovihiukkasia. Niitä syntyy mm. muovituotteiden haurastuessa.

Osa mikromuoveista on puolestaan tarkoituksella valmistettuja pieniä muovikappaleita, kuten hygienia- ja kosmetiikkatuotteiden muovipalaset. Muita tunnistettuja mikromuovityyppejä ovat mm. synteettiset tekstiilikuidut sekä osa tieliikenteen hiukkaspäästöistä. Vedessä muovihiukkasiin voi kiinnittyä haitallisia kemikaaleja. Mikromuovien sisältämät lisäaineet, kuten pehmentimet tai pintakäsittelyaineet, saattavat olla ympäristön kannalta riski. Vesistöihin päätynyttä mikromuovia ei voida poistaa eikä niiden alkuperää helposti selvittää.

 

mikromuovit

 

Keinoja ja suosituksia mikromuovien vähentämiseksi

Mikromuovit ovat riski vesistöille ja muulle ympäristölle, minkä takia niiden hallinta kaipaa ohjauskeinojen kehittämistä ja terävöittämistä. Ympäristön kannalta on tärkeätä löytää paras mahdollinen kokonaisratkaisu. Tehokkain tapa ehkäistä mikromuovien mahdollisia ympäristöhaittoja on vähentää ylipäätään muovituotteiden käyttöä ja korvata niitä vähemmän haitallisilla tuotteilla ja materiaaleilla. Pelkkä informaatio-ohjaus ja valistus eivät kuitenkaan riitä. Useissa maissa onkin jo otettu käyttöön joihinkin tuoteryhmiin kohdennettuja (hygieniatuotteiden ja kosmetiikan mikromuovit) taloudellisia ja lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja.

Suomessa on korkeatasoista osaamista puupohjaisten tuotteiden ja materiaalien kehittämisessä esimerkiksi pakkaus- ja rakennusteollisuuden tarpeisiin. Vaihtoehtoja nykyisin muovituotteissa käytettäville ympäristön kannalta haitallisille lisäaineille tulisi kehittää. Innovatiivinen tuotekehittely tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet niin kotimaiselle kuin kansainväliselle liiketoiminnalle.

Suomi tulevaisuuden rauhanneuvottelijana vesiasioissa?

Suomen sisävedet ja merialueet halutaan pitää hyvässä kunnossa. Tämä asettaa väistämättä rajoja sille, kuinka paljon ravinteita tai kemikaaleja eri ihmistoiminnoista saa vesiin päätyä. Käytännössä vesien hyvän tilan turvaaminen vaatii, että erilaisten ihmistoimintojen sijoittumista ja intensiteettiä pystytään harkitsemaan nykyistä tarkemmin myös vesiensuojelun kannalta. Tätä varten Suomen ympäristökeskus kehittää yhteistyössä mm. Luonnonvarakeskuksen kanssa työkaluja, joilla ilmastonmuutoksen, maa- ja metsätalouden toimenpiteiden, bioenergian tuotannon ja muiden ihmistoimintojen vaikutuksia vesistöihin voidaan arvioida. Yksi näistä työkaluista on Suomen ympäristökeskuksen kehittämä vesistöalue- ja rannikkomerimalli, jonka avulla selviävät niin yksittäisten pelloilla tehtävien toimenpiteiden kuin ilmastonmuutoksenkin vesistövaikutukset.

Maailmanlaajuisesti puhdas vesi on nopeasti niukkeneva luonnonvara ja myös monen konfliktin syy. Suomalainen osaaminen vesien seurannassa, vesivarojen hallinnassa, mallintamisessa ja vesiensuojelussa on hyvää. Sitä kannattaa viedä myös maailmalle.

 

Lue lisää

> Ympäristön tila 2017-2018 raportit

> Tuhansien vesien maa – Ihmisen ja ilmaston vaikutukset näkyvät vesiluonnossamme

> Mikromuovit riski ympäristölle – Haittojen ehkäisy tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia

 

Vältä laituririidat

Vältä laituririidat

Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia kesästä laiturilla laineiden liplatusta ja linnunlaulua kuunnellen. Laiturista voi kuitenkin muodostua myös riidan aihe, jos sen suunnittelu jää puolitiehen.

Rannan omistajalla tai haltijalla on yksityistä tarvetta varten oikeus rakentaa laituri, joka voi ulottua toisenkin omistamalle vesialueelle. Laiturin voi rakentaa, vaikka ei olisikaan vesialueen omistaja tai osakas. Rantaan päättyvät tie- ja venevalkamarasitteet eivät kuitenkaan oikeuta laiturin rakentamiseen.

Laiturin paikka ja sen malli tulee valita huolella. Valintaan vaikuttavat mm. rannan muoto, veden korkeus ja laiturin käyttötarkoitus. Laituri tulisi rakentaa tontin edustalle niin, ettei laituri tai sen käyttäminen rajoita naapuritontin käyttöä. Laituri on syytä sijoittaa mahdollisimman kauas naapurin rajasta ja se pitää suunnata mahdollisimman haitattomasti. Laituri ei myöskään saa olla haitaksi esimerkiksi kalastukselle, vesiluonnolle tai luonnon kauneudelle. Ennen laiturin rakentamista asiasta on tärkeää neuvotella lähinaapureiden kanssa ja ottaa huomioon näiden esittämät mielipiteet, sillä laiturin rakentaja on vastuussa rakennelmiensa aiheuttamista haitoista.

Käytetäänkö laituria veneellä rantautumiseen vai auringonottoon?

Laiturin käyttötarkoitus määrittää laiturin mallin ja koon valintaa. Venelaituri vaatii aivan erilaista rakennetta kuin oleskelukäyttöön tuleva laituri. Tavallisen mökkilaiturin eli kevytrakenteisen pukkien tai paalujen päällä olevan laiturin ei tulisi olla 10 – 15 metriä pitempi eikä kahta metriä leveämpi.  Mikäli ranta on matala ja kaislikkoinen, laituri voi olla pidempikin ruoppaustarpeen vähentämiseksi.

Laiturin tulee rakenteensa puolesta olla mahdollisimman avoin niin, että veden virtauksia ei oleellisesti rajoiteta. Vähiten virtauksia rajoittavat pukkien tai paalujen varaan rakennettavat laiturit sekä ponttonilaiturit. Laiturin umpinainen rakenne saattaa aiheuttaa muutoksia veden virtaukselle tai estää sen kokonaan. Seurauksena saattaa olla veden laadun huononeminen, kasvillisuuden lisääntyminen ja umpeenkasvun nopeutuminen.

Vanhoja sähkö- tai puhelinpylväitä ei mökkilaiturin rakentamiseen kuitenkaan saa käyttää. Vanhat pylväät on käsitelty CCA-kyllästeellä, joka sisältää muun muassa arseenia ja kromia. Aineet ovat erittäin vaarallisia ihmisen terveydelle.

© Niko Lipsanen 2010

Laituri Kastelholman linnan vieressä ja veneitä vastarannalla. Kuva: Niko Lipsanen 2010

Tuleeko laiturille hakea lupa?

Mikäli laiturin rakentaminen aiheuttaa haittaa vesialueen omistajalle, vesistölle tai naapurille tai se tehdään yleiseen käyttöön, laiturin rakentaminen edellyttää aluehallintoviranomaisen lupaa. Suurehkoihin laitureihin tarvitaan myös kunnalta toimenpidelupa. Lupa saatetaan tarvita myös, jos laiturista aiheutuu haittoja, joita ei ole etukäteen pystytty sopimaan naapurien kanssa.

Lisätietoja laiturin rakentamisesta saa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta, alueellisesta ELY-keskuksesta sekä www.ymparisto.fi –palvelusta.

Lue myös Ylen uutinen aiheesta painamalla tästä.

Kiertääkö hyvä kauttasi?

Kiertääkö hyvä kauttasi?

Kiertääkö hyvä kauttasi? -kampanja herättelee kuluttajia ravinnekierron haasteisiin

Ostatko jatkuvasti ruokaa enemmän kuin ehdit syödä? Oletko lisännyt proteiinin määrää ruokavaliossasi yli suositustarpeen saavuttaaksesi tavoitteesi kuntosalilla? Kierrätätkö biojätteesi tunnollisesti? Päätyykö vessanpöntöstäsi alas edellispäivän keiton jämät?

Kiertääkö hyvä kauttasi? -kampanja pyrkii haastamaan kuluttajat pohtimaan näitä ja monia muita kysymyksiä. Taustasta ja tavoitteista kerrotaan kampanjan kotisivuilla seuraavasti:

Ilmastonmuutoksen ohella ravinteiden tuhlaus ja vesien rehevöityminen ovat aikamme suuria ongelmia. Ratkaisut ovat omissa käsissämme.

Typpi ja fosfori ovat kaiken elämän kannalta välttämättömiä ravinteita, mutta hyödyntämättöminä ne päätyvät rehevöittämään Itämerta ja vesistöjämme.

Nykyisellään ruoantuotannossa käytetyistä ravinteista vain noin viidennes päätyy ruokalautasellemme. Lopustakin päätyy suuri osa hukkaan kuluttajien toiminnan johdosta. Tässä ei ole järkeä, sillä kaivannaisfosfori on rajallinen luonnonvara ja typen tuotanto vaatii valtavan määrän energiaa.

Jokaisella kuluttajalla on rooli ravinteiden tehokkaassa hyödyntämisessä. Kuluttajan vesistöjä rehevöittävä vaikutus aiheutuu nimittäin lähes kokonaan ruokaan ja asumisen jätevesiin liittyvistä toiminnoista. Ratkaisut ongelmiin ovat omissa käsissämme.

Kiertääkö hyvä kauttasi? -kampanja tuo kuvien ja faktojen kautta arjen ravinneviisaat valinnat jokaisen ulottuville.

 

 

Ravinnekiertoon voi vaikuttaa monin tavoin

Kampanja keskittyy neljään arkipäivän valintaan, joita ovat ruokahävikin vähentäminen, ravintoaineiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen ruokavaliossa, biojätteen hyötykäyttö sekä viemäriverkon oikeaoppinen käyttö. Kampanja pyrkii levittämään tietoa kuluttajille jokapäiväisten valintojen seurauksista ja tarjoamaan uusia, ympäristöä vähemmän kuormittavia vaihtoehtoja joissa arvokkaat ravinteet saadaan hyötykäyttöön.

Ravinteiden merkitys arjessa tai niiden tuhlauksen vaikutukset eivät välity suurimmalle osalle ihmisistä. Kuitenkin yksilön teoilla on vaikutuksensa ja jokainen meistä pystyy omilla teoillaan vaikuttamaan ravinteiden ja energian käyttöön. Viestintäkampanja tuo oivaltavien kuvitusten ja faktojen kautta arjen ravinneviisaat valinnat jokaisen ulottuville ja muistuttaa kuluttajan roolista isossa kuvassa. Ravinteiden kierrätys koskee meitä kaikkia.

Suomalaiset ovat havahtuneet kiinnittämään huomiota muovin määrään yhteiskunnassamme ja siitä aiheutuviin ongelmiin. Ravinteet eivät näy, mutta yhtälailla kuin muovi ovat väärässä paikassa olevat ja väärällä tavalla tuotetut ravinteet ongelmallisia.

Kampanja tarjoaa konkreettisia vinkkejä parempien valintojen tekemiseksi. Ruokahävikkiään voi pyrkiä pienentämään ostamalla tuotteista pienempiä pakkauskokoja. Vaikka kilohinta olisi tällöin suurempi, tulee pienempi pakkaus edullisemmaksi ympäristölle kun tuote käytetään kokonaan roskiin päätymisen sijasta. Ravinnerikasta ja elimistön hyötykäyttöön menevää ruokaa ovat kaudenmukaiset kasvikset, palkokasvit sekä marjat. Omaan pussiinsa lajiteltu biojäte muuttuu biokaasulaitoksessa uusiutuvaksi energiaksi. Haja-asutusalueilla tai pientaloissa kompostointi on perinteinen ja toimiva tapa biojätteen uusiokäyttöön. Viemäriverkoston toimivuutta ja kemikaalikuorman pienentämistä voi edistää vetämällä pöntöstä alas vain sinne kuuluvat jätökset sekä käyttämällä ympäristömerkittyjä pesuaineita ja kosmetiikkaa.

 

Ruokarahaa kuin roskaa? Tankkaa vain tarpeesi mukaan

Kasvuvoima on käsissäsi Viemäri ei ole musta aukko

 

Lue lisää >> https://kiertaakohyvakauttasi.fi/

Varsinais-Suomen ELY-keskus on mukana Kiertääkö hyvä kauttasi? -kampanjassa.

 

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen uutiskirje on julkaistu

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen uutiskirje ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa. Tämän vuoden viides uutiskirje ilmestyi 14.6.2018. Seuraava ilmestyy vasta kesätauon jälkeen 13.9.2018. Voit lukea vanhoja uutiskirjeitä tai liittyä tilaajalistaan täällä. Poimintoja uutiskirjeestä:

Kuntien ravinneneutraalius laajeneeHallituksen kärkihanke logo fi lila RGB SaaRa

Suomi on sitoutunut pyrkimään ravinteiden kierrätyksen mallimaaksi. Kuntien ja kaupunkien päivittäinen työ voi tuntua olevan kaukana ravinnekierrätyksestä, mutta se liittyy itse asiassa moneen kunnan toimialaan. Jokainen toimiala ja päätöksentekoelin vaikuttavat siihen. Päätöksenteolla voidaan ohjata esimerkiksi aluesuunnittelua ja hankintoja tukemaan ravinteiden kierrätystä. Kaavoituksella voidaan konkreettisesti suunnitella ravinnekierrätykselle otollisia sijainteja ja sivistystoimi voi ohjata kuntalaisia esimerkiksi biojätteiden lajittelussa ja kompostoinnissa. Myös ympäristö hyötyy ja sen myötä kunnan vetovoima ja viihtyisyys lisääntyvät. Lisäksi ravinnekierrätys synnyttää ja houkuttelee uutta liiketoimintaa.

Varsinais-Suomen ELY-keskus toteutti vuosina 2015-2017 Ravinneneutraali kunta -hanketta, jossa kartoitettiin kuuden pilottikunnan kanssa kuntien keinoja ja hyötyjä ravinnekierrätykseen liittyen. Toiminta jatkuu hallituksen kärkihankkeena vuoden 2020 loppuun asti Ravinneneutraali toiminta kunnan käytännöksi –hankkeena. Siinä toimintamallia tehdään tutuksi valtakunnallisesti ja kannustetaan kuntia ottamaan ravinneneutraalius osaksi päivittäisiä toimintojaan sekä näkemään sen hyödyt. Kunnilta toivotaan myös ideoita ja näkemyksiä konseptien tueksi ja tulosten mittaamiseksi.

Ravinneneutraalin kunnan toiminta on myös osa eurooppalaista kestävää fosforinkäyttöä

Helsinkiin kokoontui 11. – 13.kesäkuuta runsas 300 fosforin kestävän käytön asiantuntijaa. Finlandia-talolla järjestetty European Sustainable Phosphorus Conference (ESPC3) oli Euroopan merkittävimpiä fosforin kestävää käyttöä, kierrätettävyyttä ja riittävyyttä käsittelevä tapahtuma tänä vuonna.

Ravinteiden kierrätys hallituksen yhtenä kärkihankkeena on kansainvälisestikin huomionarvoinen ja kuntien ravinnekierrätystyötä ja Suomessa kehitettyä Ravinneneutraali kunta -konseptia esiteltiin konferenssissa yhdessä muiden hankkeiden kanssa. Ravinneneutraali kunta -toiminta on myös osa eurooppalaista kestävää fosforinkäyttöä. Toimintamalli herätti runsaasti kiinnostusta. Keskusteluissa nousi esille, että kuntien omavaraisuus ravinteiden käytössä ja kierrätyksessä ei ole realistista, vaan ravinneomavaraisuutta tulee tarkastella valtakunnan tasolla. Kunnat nähdään monilla toimialoilla kumppaneina, joihin on kuitenkin vaikea ottaa yhteyttä, kun ei tiedetä mihin toimialaan kunnassa ravinnekierrätys liittyy.

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen hankkeita esillä fosforikonferenssissa

Konferenssissa esiteltiin myös vesien- ja merenhoidon kärkihankkeisiin kuuluvaa Saarenjärven ravinteiden keräämisen yhteistyö- ja ylläpitohanketta SAAVIa, jossa ravinteiden kierrätys toteutetaan paikallisella tasolla yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Ravinteiden kierrätystä SAAVI-hankkeessa toteutetaan esimerkiksi kierrättämällä ravinteita vesikasvillisuuden mukana vesistöstä lähipelloille. Tämäkin toiminta herätti mielenkiintoa osallistujien keskuudessa etenkin kun konferenssissa tuli esille moneen kertaan laaja-alaisen yhteistyön tärkeys ja yhtäläiset haasteet paikallistasolta globaaleihin kysymyksiin. SAAVI-hanke tuo esille niitä pieniä käytännön toimia, joilla ravinteiden kierrätyksen ja kiertotalouden laaja kokonaisuus käytännössä toteutuu. Pienistä puroista kasvaa iso virta. Paikallistason aktiivisuudella on merkitystä, kun ravinneomavaraisuutta tarkastellaan valtakunnan tasolla ja myös kansainvälisillä foorumeilla!

fosforikonferenssi

 

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää:

> Varsinais-Suomen ELY-keskuksen uutiskirje 5/2018

> Varsinais-Suomen ELY-keskuksen aikaisemmat uutiskirjeet

> Kuntien ravinnekierrätyksestä

> European sustainable phosphorusplatform

 

Kesän 2018 leväseuranta on alkanut

Kesäkuun alusta syyskuun loppuun kestävä valtakunnallinen leväseuranta alkoi viime viikolla

Seurannan aikana havainnoidaan sinilevien esiintymistä Suomen järvissä ja merialueilla. Tänä vuonna Lounais-Suomessa (Varsinais-Suomi ja Satakunta) vakioseuranta koostuu 42 havaintopaikasta, joista 24 sijaitsee meri- ja 18 sisävesialueilla. Osa havaintopaikoista on ollut mukana seurannassa jo vuodesta 1998.

Joka viikko vakiohavainnoitsijat arvioivat havaintopaikkojen sinilevätilanteen neliportaisella asteikolla (0-3) vedessä näkyvän levän mukaan. Havainnot Lounais-Suomen levätilanteesta kootaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa, ja niiden pohjalta julkaistaan katsaus levätilanteesta joka torstai (www.ely-keskus.fi/varsinais-suomi > Levätilanne). Sen lisäksi Suomen Ympäristökeskus (SYKE) julkaisee torstaisin valtakunnallisen leväkatsauksen (http://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Levatilannekatsaukset).

Levähavainnot tallennetaan Järvi-Meriwiki -palveluun, joka on Suomen Ympäristökeskuksen perustama tietokanta Suomen järvi- ja merialueista (www.jarviwiki.fi). Palvelusta on löydettävissä monipuolisesti tietoa ja havaintoja kaikista Suomen järvistä, joiden pinta-ala ylittää hehtaarin.

Lämpimästä toukokuusta huolimatta ei sinilevää ole vielä havaittu

Lounais-Suomen vakioseurannassa ei havaittu viime viikolla sinilevää yhdelläkään havaintopaikalla. Sinilevämäärät ovat yleensä tähän vuodenaikaan vähäisiä, mutta tämän vuoden lämmin toukokuu saattaa kuitenkin aikaistaa sinileväkukintoja, sillä säätilan tiedetään vaikuttavan huomattavasti levätilanteeseen. Viime viikolla myös voimakkaat tuulet sekoittivat vesistöjä, mikä vaikeutti levien havaitsemista. Myös vesien lämpötila laski sään viilenemisen ja pohjoistuulien myötä, mikä hidastaa sinilevien kasvua.

Joidenkin kasvilajien siitepöly saattaa veden pinnalle kerääntyessään muistuttaa leväesiintymää. Esimerkiksi männyn siitepölyä voi paikoitellen esiintyä hyvinkin runsaasti. Väriltään männyn siitepöly on kellertävää tai vaalean ruskeaa, ja hajoava siitepölymassa usein haisee voimakkaasti. Siitepöly muodostaa veden pinnalle laskeutuessaan sinileväesiintymän kaltaisia raitoja ja kasautumia.

Levähavainnoista ilmoittaminen

Vakiohavaintopaikkojen lisäksi Varsinais-Suomen ELY-keskus ottaa vastaan levähavaintoja ympäri Lounais-Suomea. Havainnot voi ilmoittaa numeroon 0295 022 530. Järvi-Meriwikiin on mahdollista kirjata levähavaintoja muualtakin kuin vakiohavaintopaikoilta, joko kirjautumalla palveluun tai älypuhelimeen ladattavan Havaintolähetti-sovelluksen kautta https://www.jarviwiki.fi/havaintolahetti/. Lounais-Suomen sinilevähavainnot -karttasovelluksesta (linkki alla) voi tarkastella kansalaisten ilmoittamia sinilevähavaintoja vuodesta 2003 tähän päivään. Erityisen runsaista tai poikkeuksellisista levähavainnoista on mahdollista lähettää myös näyte analysoitavaksi Varsinais-Suomen ELY-keskukseen. Ennen levänäytteen lähettämisestä tulee olla yhteydessä ELY-keskukseen (0295 022 530).

Linkkejä:

Lisätietoja Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta:

Harjoittelija Elina Ek, 0295 022 530
Ylitarkastaja Sanna Kipinä-Salokannel, 0295 022 879