tilastot

Etusivu / Postit "tilastot"
Uusi henkilöliikennetutkimus julkaistu

Uusi henkilöliikennetutkimus julkaistu

Suomalaiset liikkuvat pitkälti samalla tavalla kuin 6 vuotta sitten, kertoo tuore henkilöliikennetutkimus. Alueelliset erot liikkumistavoissa ovat kuitenkin suuria.

Liikkumisen tunnusluvut ovat pysyneet pitkälti ennallaan. Vuonna 2016 suomalaiset tekivät kotimaassa keskimäärin 2,7 matkaa vuorokaudessa, kulkivat 41 kilometriä ja käyttivät aikaa liikkumiseen tunnin ja 13 minuuttia vuorokaudessa. Yhteensä kotimaanmatkoja oli vuositasolla 5,1 miljardia ja kilometrejä kaikkiaan 76 miljardia.

Useimmiten alla on auto

Koko maata tarkasteltaessa kulkupelinä matkoilla on useimmiten auto (45% matkoista), auton kyydissä matkustajana tehtiin 15% matkoista. Pyörällä, kävellen tai julkisilla kulkuvälineillä tehtiin 37% matkoista. Kulkutavat ovat muuttuneet hieman aiemmasta: Henkilöautomatkat ovat aiempaa pidempiä ja joukkoliikennematkat aiempaa lyhyempiä.

”Huolimatta siitä, että erilaisten liikkumispalveluiden valikoima on kasvamassa, tavat ovat toistaiseksi melko vakiintuneita. Lisäksi liikkumisen alueelliset erot ovat suuria erityisesti kestävien liikkumismuotojen eli jalankulun, pyöräilyn ja joukkoliikenteen kulkutapaosuuksissa”, kertoo kestävän liikkumisen asiantuntija Tytti Viinikainen.

”Erojen taustalla vaikuttavat seudun koko, joukkoliikenteen järjestämismahdollisuudet, alue- ja yhdyskuntarakenne ja ikärakenne. Myös pitkäjänteinen pyöräilynedistämistyö näkyy siinä, että eri seuduilla pyöräilyn osuudet vaihtelevat.”

Eniten liikuttaa vapaa-aika  
 
Noin neljäsosa suomalaisten kotimaanmatkoista liittyy työhön tai koulutukseen, yli kolmasosa vapaa-aikaan, vajaa kolmasosa ostoksiin ja asiointiin ja kymmenesosa kyyditsemiseen ja saattamiseen. Noin joka kolmas kodin ja työpaikan välinen työmatka tehdään kestävillä liikkumismuodoilla.

”Etätyön ja liikkumisen suhde on kiinnostava asia. Työssäkäyvistä reilu viidennes oli tehnyt etätyötä edeltävän viikon aikana. Etätyötä tekevät erityisesti ne, joiden työmatkat ovat pitkiä. Kodin ja työpaikan välisen työmatkan keskipituus oli kaikkein korkein 1–2 työpäivää viikossa etätöitä tehneillä, keskimäärin 26 kilometriä”, sanoo liikenneasiantuntija Harri Lahelma.

Miten tutkimus tehtiin? 

Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus on vuodesta 1974 alkaen noin kuuden vuoden välein toteutettu kyselytutkimus. Tutkimus antaa yleiskuvan suomalaisten liikkumisesta ja henkilöliikennematkojen väestöryhmittäisistä, ajallisista ja alueellisista eroista.

Henkilöliikennetutkimukseen osallistui ensimmäistä kertaa kaupunkiseutuja omilla lisäotoksillaan. Mukana olivat Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun seudut, Joensuun ydinkaupunkiseutu, Päijät-Hämeen maakunta, Riihimäen seutukunta, Salo, itäinen Uusimaa ja läntinen Uusimaa.

Lue lisää
> Liikennevirasto (tiedote)
> Henkilöliikennetutkimus 2016

Vesien hyvään tilaan edelleen matkaa

Pintavesien tila monin paikoin hyvää huonompi

Vesistömme ovat vuosikymmeniä jatkuneen ulkoisen ravinnekuormituksen seurauksena rehevöityneet. Suurena haasteena on hajakuormituksen, erityisesti maataloudesta tulevan kuormituksen vähentäminen. Vesistöjen tilaa pyritään parantamaan monin keinoin ja toimenpitein, jotka vaikuttavat kuitenkin hitaasti. Kehitystä hidastavat mm. vesialtaiden pohjaan varastoituneet ravinteet, merialueilla virtausten mukana kulkeutuvat ravinteet ja ilmastonmuutoksen myötä runsastuneiden sateiden aiheuttama huuhtouma maalta. Pintavesien tämän hetkinen tilannearvio perustuu v. 2013 valmistuneeseen ekologiseen luokitukseen, joka päivitetään v. 2019 osana vesienhoidon suunnittelua.

Lounais-Suomen vesiä koskevat toimenpiteet kaudelle 2016 – 2021 on esitetty Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa. Merenhoidon toimenpideohjelma koskee Suomen kaikkia merialueita. Toimenpiteiden toteuttamista rahoitetaan monesta lähteestä ja niitä ovat mukana toteuttamassa lukuisat eri tahot.

Maatalouden fosforitase vakiintunut kohtuullisen ylijäämän tasolle, typpitaseessa vaihtelua

Fosforitaseen kehitys on ollut suotuisaa. Viime vuosina ei ole syntynyt 2000-luvun alun kaltaisia ylijäämiä. Typpitaseet näyttävät jäävän korkeamman ylijäämän tasolle. Sääolosuhteet aiheuttavat runsaasti vaihtelua taseissa, mutta merkittävää on myös tilatason vaihtelu. Samoilla tuotantopanoksilla saadaan erilaisilla viljelykasveilla, maalajeilla ja viljelykäytännöillä toisistaan poikkeavia taseita. Neuvonnan ja hyvien tilatasonkäytäntöjen eteenpäin vieminen on keskeistä kuormituksen vähentämisessä.

Ravinnetase kertoo maataloudessa käytettyjen ravinteiden hyötysuhteesta. Taseen avulla voidaan arvioida vesistökuormituksen riskiä, jonka toteutuminen riippuu vallitsevista sääolosuhteista. Tasetta voidaan käyttää maatalouden ympäristötuen toimien kohdentamisen apuna.

Pistekuormitus vesiin vähentynyt edelleen

Yhdyskuntien jätevesien typpi- ja fosforikuormitus on ollut laskeva. Jätevedenpuhdistamoilla ohijuoksutukset ovat yksi haaste, joka ilmenee erityisesti silloin, kun hulevesi- tai vuotovesimäärät ovat suuria. Nämä aiheuttavat ongelmia puhdistustuloksessa tai suoranaista ohijuoksutusta. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla käyttövarmuuden tulisi olla kaikissa tilanteissa luotettava, ja erityistilanteisiin tulee varautua ennalta. Viime vuosina on rakennettu siirtoviemäreitä ja puhdistusta on keskitetty suuriin keskuspuhdistamoihin, joiden käyttövarmuus on pääsääntöisesti parempi kuin pienien laitosten.

Kalankasvatuksen typpi- ja fosforikuormitus on jo pitkään laskenut. Sinisen biotalouden tavoitteiden mukaan myös kalankasvatusta halutaan lisätä. Tulevaisuudessa kalaa viljeltäneen Suomessakin aiempaa enemmän avomerellä kansallisen sijainninohjaussuunnitelman mukaisesti. Tämä vaatii kalankasvatuksen- ja ruokintatekniikan kehittämistä ulkomeren olosuhteisiin. Saaristomeri on luokiteltu alueeksi, jossa kalankasvatusta ei voida lisätä, mutta olemassa olevia laitoksia voidaan keskittää paikoille, joissa kuormitus olisi vähemmän haitallista.

Teollisuuden ravinnepäästöistä Varsinais-Suomessa pääosa aiheutuu muutaman suuren laitoksen päästöistä. Satunnaiset päästöt ja tuotantomäärän vaihtelu vaikuttavat siten vuositasolla merkittävästi. Satakunnassa teollisuuden merkitys pistemäisenä kuormittajana on suhteessa suurempi kuin Varsinais-Suomessa johtuen alueen teollisuuden erilaisista rakenteista ja erityisesti paperiteollisuudesta.

Pohjavesien tila vakaa, tieto riskialueista kasvanut

Kaikkien pohjavesialueiden tuli EU:n vesipuitedirektiivin mukaan olla hyvässä tilassa vuonna 2015, ja tähän oli mahdollista saada jatkoaikaa vuoteen 2021 tai 2027 saakka. Riskialueita on alueellamme noin 15 % ja huonossa tilassa olevia vielä vajaa 3 % pohjavesialueista. Kaikki pohjavesialueet rajataan ja luokitellaan uudelleen vuosina 2017–2019. Uudessa tarkastelussa huomioidaan myös pohjavedestä riippuvaiset vesiekosysteemit, kuten lähteet.
Lisätietoja

Metsävarat


Puuston kasvun ja poistuman avulla seurataan puuston määrän kehitystä. Poistuma sisältää hakkuissa ja metsänhoitotöissä poistetun puuston ja luonnollisen poistuman. Kestävä puuntuotanto ja puunkäyttö hidastavat kasvihuoneilmiötä, turvaavat metsäluonnon monimuotoisuuden ja toteuttavat luonnonvarojen kestävän käytön periaatetta. Metsien hoito, turvemaiden ojitus ja metsämaan rehevöityminen ovat lisänneet kasvua, toisaalta happamoittava laskeuma on vaikuttanut haitallisesti metsien terveydentilaan.

Puuston kasvun arviot perustuvat Metsäntutkimuslaitoksen 1920-luvulla aloittamiin kattaviin metsävarojen inventointeihin (Valtakunnan metsien inventointi, VMI). Koepuista mitataan läpimitan kasvu ja pituuskasvu edeltävän viiden vuoden aikana. Yhdennestätoista inventoinnista on laskettu tuloksia neljän ensimmäisen mittausvuoden (2009-2012) perusteella.

Puuston kasvu on ollut vuodessa 6,4 miljoonaa ja kokonaispoistuma keskimäärin 4,8 miljoonaa kuutiometriä. Puuston määrä siis lisääntyy edelleen 1,8 miljoonan kuutiometrin vuosivauhtia ja noin neljännes kasvusta jää kerryttämään puuvarantoa. Suurin hakkuumäärä, joka vuosittain voitaisiin hakata vähentämättä tulevaisuuden tuottoja, on 5,3 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuumäärä on ollut keskimäärin 4,1 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuista kertyneestä puusta noin 43 % on tukkipuuta, 40 % kuitupuuta ja noin 17 % polttopuuta.

Lounais-Suomen metsät sitovat noin 2 miljoona CO2 tonnia vuodessa. Lisäksi on huomattava, että monet puutuotteet sitovat hiiltä vuosikymmeniksi, joten kaikki puustoon sitoutunut hiili ei vapaudu hakkuuhetkellä.

Järvien fosforipitoisuudet

Järvien fosforipitoisuudet


Kalaisuudestaan tunnetussa Säkylän Pyhäjärvessä kasvukauden ravinnepitoisuudet ovat olleet suhteellisen pieniä, vaikka mm. fosforipitoisuus onkin hieman kasvanut 1980-luvulta. 2000-luvulla vedenlaatu on pitkälti vaihdellut sadannan ja talviaikaisen lämpötilan mukaan: sekä kuivuusjaksot että kylmät talvet vähentävät valuma-alueelta tulevaa ravinnekuormaa.

Voimakkaasti kerrostuvalle Kakskerranjärvelle on ominaista pohjanläheinen hapettomuus syvännealueilla. Tämän seurauksena alusveden fosforipitoisuus kasvaa, mutta tällä ei ole suurta merkitystä koko järven tilavuuteen suhteutettuna. Viime vuosina tapahtunutta kasvukauden fosforipitoisuuden laskua voivat selittää sääolojen lisäksi onnistuneet vesiensuojelutoimenpiteet.

Jätteen hyödyntäminen on osa kiertotaloutta

Jätteen hyödyntäminen on osa kiertotaloutta

Yhdyskuntajätteen hyötykäytön kehitys kuvaa sekä jätehuollon toimivuutta että myös ekotehokkuutta ja ympäristövastuullisuutta. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyviä jätteitä ja siihen rinnastettavia teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyviä jätteitä.

Yhdyskuntajätteen määrä Lounais-Suomessa on ollut vuosina 2002˗2012 noin 300 000 ˗ 360 000 tonnia/vuosi. Asukasta kohden tarkasteltuna jätemäärä oli 427 kg vuonna 2012, mikä on vähemmän kuin aiemmin. Yhdyskuntajätteen kokonaismäärän väheneminen viime vuosina selittyy osin sillä, että osa aiemmin yhdyskuntajätteiksi tilastoiduista kaupan ja teollisuuden jätteistä jää nykyisen tilastoinnin ulkopuolelle.

Kaatopaikalle viedyn yhdyskuntajätteen määrän voidaan kuitenkin todeta vähentyneen. Kaatopaikalle loppusijoitetun yhdyskuntajätteen määrä on vähentynyt lähes puoleen 2000-luvun puolenvälin tasosta eli vajaat 80 000 tonnia. Yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin Lounais-Suomessa vuonna 2012 yli 70 prosenttia. Aineena jätteestä höydynnettiin 44 %, josta lähes kaksi kolmannesta oli paperia ja pahvia.

Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että vuonna 2016 yhdyskuntajätteistä 50 % kierrätetään materiaalina ja 30 % hyödynnetään energiana, joten loppusijoitettavaksi kaatopaikoille päätyisi enintään 20 % yhdyskuntajätteistä. Alueellisen jätesuunnitelman (ELSU) tavoite kaatopaikkasijoittamisesta on asetettu valtakunnallista jätesuunnitelmaa tiukemmaksi, korkeintaan 10 % yhdyskuntajätteestä saisi päätyä kaatopaikalle vuonna 2020.

Jotta jätesuunnitelmien tavoitteet saavutettaisiin Lounais-Suomessa, olisi biojätteiden hyödyntämisen määrä kaksinkertaistettava, kierrättämisen taso olisi vähintäänkin säilytettävä ja energiahyödyntämisen määrää lisättävä hieman.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt Satakunnassa

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys noudattelee pitkälti liikenteen määrän kehitystä. Autokannan uusiutuessa tieliikenteen muut päästöt ovat vähentyneet huomattavasti. Hiilidioksidipäästöt eivät kuitenkaan ole pienentyneet samassa suhteessa.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys on yleensä noudattanut liikenteen määrän kehitystä.  Vuosina 2008 -2009 taloudellinen taantuma vaikutti merkittävästi tavaraliikenteen suoritteeseen (kuorma-autot), mikä selittää hiilidioksidipäästöjen vähenemisen näinä vuosina. Myös uusien autojen myynti romahti lamavuosina, ja uuden ajoneuvotekniikan vaikutus päästöihin on odotettua vähäisempi. Laman vaikutusten lievennyttyä tullevat hiilidioksidipäätöt kohoamaan liikennesuoritteen suhteessa.

Päästöjen vähentyminen edellyttää liikenteen kasvun pysähtymistä ja autokannan muutosta vähempipäästöisiin.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt Varsinais-Suomessa

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys noudattelee pitkälti liikenteen määrän kehitystä. Autokannan uusiutuessa tieliikenteen muut päästöt ovat vähentyneet huomattavasti. Hiilidioksidipäästöt eivät kuitenkaan ole pienentyneet samassa suhteessa.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys on yleensä noudattanut liikenteen määrän kehitystä.  Vuosina 2008 -2009 taloudellinen taantuma vaikutti merkittävästi tavaraliikenteen suoritteeseen (kuorma-autot), mikä selittää hiilidioksidipäästöjen vähenemisen näinä vuosina. Myös uusien autojen myynti romahti lamavuosina, ja uuden ajoneuvotekniikan vaikutus päästöihin on odotettua vähäisempi. Laman vaikutusten lievennyttyä tullevat hiilidioksidipäätöt kohoamaan liikennesuoritteen suhteessa.

Päästöjen vähentyminen edellyttää liikenteen kasvun pysähtymistä ja autokannan muutosta vähempipäästöisiin.

Teollisuuden hiilidioksidipäästöt


Teollisuus ja fossiilisten polttoaineiden käyttö energiantuotannossa ovat merkittävimmät ihmisen toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidipäästöjen lähteet. Hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen kasvu aiheuttaa ilmaston lämpenemistä eli ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksesta on aiheutumassa merkittäviä ongelmia ja kustannuksia yhteiskunnalle. Hiilidioksidipäästöjen määrän vähentäminen on sekä EU:n että Suomen tavoitteena. Päästöjen merkittävässä vähentämisessä ei olla toistaiseksi onnistuttu.

Indikaattori kuvaa teollisuuden ja energiantuotannon hiilidioksidipäästöjen (CO2) kehitystä ympäristöhallinnon VAHTI-tietojärjestelmän tietojen pohjalta. Se ei kerro hiilidioksidin lisäksi muiden kasvihuonekaasujen päästöistä, joista merkittäviä ovat metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O, typpioksiduuli, ilokaasu). Kuvaaja sisältää ympäristöluvanvaraisten laitosten hiilidioksidipäästöt. Näiden  laitosten päästöt ovat Varsinais-Suomessa noin kolmannes hiilidioksidipäästöistä. Kuvaajasta puuttuvat mm. pienten aluelämpökeskusten, liikenteen ja erillislämmitettyjen kiinteistöjen hiilidioksidipäästöt.

Varsinais-Suomen merkittävimmät indikaattorissa näkyvät hiilidioksidilähteet ovat kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto kivihiilivoimalaitoksella, öljynjalostamo ja sementtitehdas. Satakunnassa on valtakunnallisesti merkittäviä sähköätuottavia kivihiililauhdevoimalaitoksia, minkä vuoksi alueen teollisuuden ja energiantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat suurempia ja vaihtelevat valtakunnallisen sähkön tarpeen, sähkön hintakehityksen ja muun sähköntuotannon, erityisesti vesivoimalla tuotetun sähkön saatavuuden mukaan.

Teollisuuden päästöjen vähenemisen taustalla on usein tuotannon väheneminen, esimerkiksi talouden laskusuhdanteissa, ei niinkään todellinen päästöjen väheneminen. Esimerkiksi Satakunnan vuoden 2005 selkeä piikki alaspäin johtui metsäteollisuuden työsulusta.

Rakentaminen asemakaava-alueelle

Tämä kuvaa asemakaava-alueelle rakennettujen asuinhuoneistojen osuutta kaikista laajemmalle kaupunkiseudulle rakennetuista asunnoista. Laajemmalla kaupunkiseudulla tarkoitetaan Suomen ympäristökeskuksen määrittelemää aluetta, jonka sisäpuolella vähintään 20 prosenttia väestöstä käy töissä kaupunkiseudun keskuksessa.

Indikaattori kertoo taajaman ydinalueille rakentamisen volyymista suhteessa taajamien reunoille rakentamiseen sekä samalla yhdyskuntien kasvun ja kaavoituksen suunnitelmallisuudesta. Mikäli taajama kasvaa ilman asemakaavoitusta, taajaman kasvu on usein hallitsematonta.

Hajarakentaminen aiheuttaa yhdyskuntarakenteen hajautumista. Etäisyyksien pidentyessä liikennetarve, liikenteen energiankulutus ja päästöt kasvavat. Lisäksi joudutaan rakentamaan lisäinfrastruktuuria, mikä kuluttaa luonnonvaroja. Hajautumista ovat aiheuttaneet osaltaan kuntien hallinnolliset rajat ja kilpailu hyvistä veronmaksajista. Kaupunkiseutujen laaja haja-asutus murentaa pohjaa kestävältä maankäytöltä.

Pohjavesien suojelusuunnitelmat

Pohjaveden suojelusuunnitelmien laadinta kuvaa aktiivisuutta pohjaveden suojelussa. Suojelusuunnitelmalla pyritään suojelemaan pohjavesialue rajoittamatta kuitenkaan maankäyttöä tarpeettomasti. Suunnitelmaa käytetään ohjeena maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa. Siinä selvitetään alueen hydrogeologiset ominaisuudet, kartoitetaan riskikohteet sekä laaditaan toimenpidesuositukset alueella jo oleville tai sinne mahdollisesti tuleville riskikohteille.

Suojelusuunnitelmien laatimisesta vastaavat kunnat ja vedenottajat. Mitä enemmän riskitoimintoja pohjavesialueeseen kohdistuu, sitä tärkeämmässä roolissa suojelusuunnitelma on. Suojelusuunnitelmat pitäisi päivittää noin kymmenen vuoden välein.

Ympäristöohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että kaikille tärkeille (I-luokan) pohjavesialueille laaditaan suojelusuunnitelma vuoteen 2015 mennessä. Varsinais-Suomessa suojelusuunnitelmia oli tehty vuoden 2014 loppuun mennessä 80 kpl (tavoite:129). Lähempänä tavoitetta ollaan Satakunnassa, jossa on tehty 62 suunnitelmaa (tavoite: 69).

Pohjaveden suojelusuunnitelmien laatimiseen on mahdollista saada valtion tukea maksimissaan 50 % kustannuksista. Tukea on haettavissa vuosittain lokakuun loppuun mennessä.