luonto

Etusivu / Postit "luonto"

Uusi merivaellusreitti tarjoaa historiaa ja luontoa

Pohjoismainen pyhiinvaellusreitti rakenteilla, aukeaa virallisesti 24.5.2019

Pyhän Olavin merireitti on ainutlaatuinen kansainvälinen projekti, jonka tarkoituksena on luoda ensimmäinen merireittejä hyödyntävä pohjoismainen pyhiinvaellusmatka. Toteutuessaan reitti kulkuu Turusta Norjan Trondheimiin. Mittaa reitille tulee yhteensä 625 kilometriä. Suomen puolella reitti kulkee Turusta saariston läpi Ahvenanmaalle ja jatkuu sieltä Ruotsin puolelle.

Pyhän Olavin merireitti -hanke käynnistyi vuonna 2016 ja reitti valmistuu vuoden 2019 lopulla. Hankkeella on yhteensä kahdeksan yhteistyökumppania: Åbo Akademi (koordinaattori), ammattikorkeakoulu Novia, Paraisten kaupunki, Sottungan kunta, Franciskus-yhdistys, Pilgrimstid-yhdistys, Östhammarin kunta sekä Söderhamnin kunta. Suurin osa hankkeen rahoituksesta tulee Interreg Central Baltic -ohjelmasta.

Reitti hyödyntää lähes koko matkalla jo olemassa olevia teitä, polkuja, pyöräteitä ja vanhoja metsäpolkuja. Malttamattomat voivatkin siis lähteä reitille jo nyt. Koko reitin merkkaus on vielä kuitenkin kesken, joten suuntavaistoa täytyy olla jos reitille mielii. Reitin merkkaamisen jälkeen sille haetaan EU:n kulttuurireitin sertifikaattia.

Parhaita aikoja merireitin kiertämiseen ovat kevät (huhtikuusta kesäkuuhun) ja syksy (elokuusta lokakuuhun). Sää on silloin useimmiten hyvä ja soveltuu vaeltamiseen eikä lautoille tarvitse jonottaa tuntikaupalla. Hankkeen avulla pyritään pidentämään saariston matkailukautta ja retki suositellaan tehtäväksi vilkkaimpien loma-aikojen ulkopuolella rauhallisen luontokokemuksen saavuttamiseksi.

Reitit tarjoavat vaihtoehtoja vaeltamiselle; niillä voi liikkua myös meloen, purjehtien, ratsastaen ja pyöräillen. Suomen puolen reiteillä selvitetään tämän vuoden puolella mahdollisuuksia myös liikkumisrajoitteisten henkilöiden vaeltamiseen.

pyhäolavi

Pyhän Olavin merireitti kartalla. Kuva: St Olav Waterway

Kuka oli Pyhä Olavi?

Pyhä Olavi eli Olav Haraldinpoika syntyi Norjassa vuonna 995 ja hänestä tuli Norjan kuningas vuonna 1015. Hallitsijana Olav oli tiukka ja se aiheutti kansassa myös tyytymättömyyttä. Hän joutuikin pakenemaan maasta 1028. Palatessaan Norjaan 1030 hän kuoli nykyisen Trondheimin pohjoispuolella käydyssä taistelussa. Olavin kuoleman jälkeen Trondheimissa havaittiin erikoisia tapahtumia, joita pidettiin ihmeinä. Olavin kuolintaistelun yhteydessä havaittiin auringonpimennys, joka tulkittiin Jumalan vihaksi. Monien taisteluissa haavoittuneiden huhuttiin myös kokeneen ihmeparantumisia. Nämä tapahtumat liitettiin Olavin kuolemaan ja hänestä tuli pyhä mies.

Olav julistettiin pyhimykseksi vuonna 1031. Trondheimiin alkoi virrata pyhiinvaeltajia siitä lähtien aina 1600-luvun luterilaiseen uskonpuhdistukseen asti. Pyhä Olav on yksi tärkeimmistä pohjoismaisista pyhimyksistä ja hänen nähdään olevan pohjoismaisia valtioita keskiajalla yhdistänyt henkilö. Pyhän Olavin kirkkoja on myös Suomessa Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla.

Euroopan tunnetuin pyhiinvaellusreitti lienee Espanjassa sijaitseva Caminos de Santiago, mutta kysyntää ja kävijöitä pyhiinvaellusreiteille riittäisi myös tänne Pohjolaan. Osa vaeltaa pyhiinvaellusreittejä uskonnollisista ja hengellisistä syistä, toiset taas haluavat nauttia luonnosta, rauhasta ja liikunnasta ja haastaa itsensä pitkillä matkoilla.

Tutustu Pyhän Olavin reittiin tarkemmin

> Pyhän Olavin merireitin sivut

 

Monimuotoisuuden säilyttämisen rahoitushaku aukeaa

Nesslingin säätiön yleinen apurahahaku aukeaa elokuussa

Vuonna 1972 ympäristönsuojelun edistämiseen perustettu Maj ja Tor Nesslingin säätiö jakaa syksyllä yleistä apurahaa. Yleinen apurahahaku on auki 13.8.-14.9.

Nesslingin säätiön apurahoituksella tuetaan ensisijaisesti ratkaisuhakuisia postdoc- ja väitöskirjahankkeita, joiden tulokset vaikuttavat ympäristönsuojeluun systeemisesti ja skaalautuen. Säätiö tukee myös ympäristötiedon viestintää ja jalkauttamista yhteiskuntaan.

Säätiö on uudistanut strategiaansa vuosille 2018–2022. Ympäristöhaasteet ovat monitieteisiä ilmiöitä, joten niiden ratkaisemiseksi tarvitaan kaikkia tieteenaloja. Tutkijoita kannustetaan tieteen rajoja rikkoviin yhteistyömuotoihin. Myös muissa kuin tutkimushankkeissa yhteistyö eri toimijoiden kesken on etu. Hakea voivat niin väitös- kuin postdoc-tutkijat, mutta painotus on jo väitelleiden tutkijoiden hakemuksissa.

 Säätiön tutkimus ja muu tuettu toiminta jaetaan syksyn 2018 haussa viiteen ilmiöön, joihin liittyviä ratkaisuja hakijat ehdottavat. Hanke voi ratkaista myös useampaa alla mainittua ilmiötä.

  1. Ilmastonmuutos
  2. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen
  3. Luonnonvarojen käytön kestävyys
  4. Vesiriskit
  5. Elinympäristön kemikalisoituminen ja pilaantuminen

Hakuohjeet ja lisätietoa täältä (nessling.fi).

Nesslingin säätiö on mukana ennallistamassa suomalaisia luontoalueita

Säätiö rahoittaa seuraavan viiden vuoden ajan Landscape Rewilding in Finland -ohjelmaa, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta  ja turvata luonnon monimuotoisuus Suomessa. Hankkeessa ostetaan ja ennallistetaan yksityisomisteisia soita, hakattuja metsiä ja vesialueita, jotka ovat menettäneet luontoarvonsa.

Luontoarvon palauttaminen on nouseva luonnonsuojelun muoto ja yksi luonnon monimuotoisuuden turvaamisen keinoista. Ennallistaminen tarkoittaa käytännössä usein alueen luonnontilaan jättämistä, jolloin luonto voi elpyä ja hävinneet lajit palata alueelle. Joskus voidaan käyttää aktiivisempiakin keinoja, kuten patojen purkamista joista tai saaliseläinten tuomista alueelle. Ennallistaminen hidastaa ilmastonmuutosta, sillä hyvinvoivat metsä- ja suoalueet sitovat itseensä enemmän hiilidioksidia. Erityisesti saamelaisalueella hankkeessa halutaan tukea myös alkuperäiskansan luontosuhdetta, elinkeinoja ja kulttuuriperintöä.

Landscape Rewilding in Finland -hanke julkistettiin 14.6. ja tilaisuudessa puhujina oli hankkeen toteuttajien lisäksi mm. ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sekä Nesslingin Säätiön hallituksen edustajana kaupunkiekologian professori ja tuleva Helsingin yliopiston rehtori Jari Niemelä. Hankkeen toteuttaja on suomalainen osuuskunta Lumimuutos, joka on voittoa tavoittelematon kansainvälinen luontaistalouksien verkosto. Osuuskunnassa myös tutkitaan ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta. Lumimuutos toimii yhteistyössä paikallisten asukkaiden ja alkuperäiskansojen kanssa ja se yhdistää toiminnassaan tiedettä ja perinnetietoa.

Hanke osana eurooppalaista kehitystä

Kansainvälisen näkökulman hankkeeseen tuo Rewilding Europe -järjestö, joka perustaa ennallistamisalueita eri puolilla Eurooppaa. Suomen ennallistamisohjelma on tähän mennessä järjestön laajin. Ohjelma on saanut Euroopan investointipankilta yli miljoonan euron lainan.

Vuoden 2018 aikana hankkeen tavoitteena on ostaa ja ennallistaa 500 hehtaaria metsää ja soita. Yhteensä ennallistettavia hehtaareja on tarkoitus kertyä tuhansia vuoteen 2023 mennessä, muun muassa saamelaisalueella ja Pirkanmaalla. Pilottikohteena toiminut, vuonna 2012 ennallistettu Linnunsuo Pohjois-Karjalassa on nykyisin jo merkittävä elinympäristö erilaisille lintulajeille ja niiden saalistajille.

Lue lisää

> Maj ja Tor Nesslingin säätiö

> Aikaisemmin rahoitettua hankkeita

Erikoiset nähtävyydet valokeilassa

Ylen matkailu- ja kulttuuriohjelma Egenland vie matkailijan katsomaan vähemmän tunnettuja nähtävyyksiä

Huhtikuussa 2017 Yle aloitti kampanjan, jossa etsittiin suomalaisten lempipaikkoja, kotikaupunkien ja -kylien paikallisia nähtävyyksiä tai mielenkiintoisia ihmisiä. Vinkkien perusteella kuvattiin kaksikielinen TV-ohjelma Egenland, jossa käydään tutustumassa erikoisiin nähtävyyksiin. Ohjelman ensimmäinen kausi on nähtävissä Yle Areenassa. Tähän mennessä ohjelmantekijät ovat saaneet suomalaisilta yli 1200 vinkkiä ja niiden joukosta valitaan kiinnostavimmat ohjelmaan.

Ohjelman toista kautta kuvataan tällä hetkellä ja vinkkejä erikoisista, mökkireitin varrella olevista pysähdyspaikoista otetaan edelleen vastaan. Voit jättää oman vinkkisi paikasta, nähtävyydestä tai henkilöstä täällä.

© Yle

Egenlandin ensimmäisen kauden avausjaksossa vieraillaan mm. Paraisten Salvador Dalí -museossa. Kuva: Yle

Egenlandin vinkit astetta erikoisempaan matkailuun Lounais-Suomessa

Riilahti, Bromarv

Vuodelta 1645 oleva sukutila on yhä täynnä elämää. Kartanon ja tilusten omistajat järjestävä opastettuja kierroksia ja ratsastusvaelluksia sekä kesäisin ratsastusleirejä. Erikoisen tilasta tekee sen englantilaistyylinen puisto sekä 90 vuotta sitten istutetut pyökit. Matkailija voi ratsastaa Suomessa harvinaisen pyökkimetsän läpi ja kuunnella samalla tilan historiaan liittyviä kummitusjuttuja.

Art Bank -galleria, Parainen

Art Bank -galleriaa Paraisilla pyörittää mies, joka kertoo olevansa espanjalaistaiteilija Salvador Dalín reinkarnaatio. Mies ylläpitää Pohjoismaiden ainoaa pysyvää näyttelyä Dalísta ja kokoelmaan kuuluu suunnilleen 80 esinettä huonekaluista valaisimiin ja veistoksiin. Kaikki esineet ovat Dalín suunnittelemia.

Vanha Malmi, Parainen

Paraisilta löytyvä toinen erikoinen kohde on 1800-luvulta peräisin oleva puutalokaupunginosa. Moni ajaa mökille Paraisten keskustan kautta, mutta pysähtyy vain tankkaamassa ja ruoka-ostoksilla. Keskustan tuntumassa sijaitseva Vanha Malmi henkii Porvoon tai vanhan Rauman tunnelmaa.

Plokimuseo, Iniö

Iniön saaressa on luultavasti maailman pienin merenkulkumuseo. Museo keskittyy plokeihin, eli purjehduksessa käytettäviin väkipyöriin. Intohimoinen, yli kolmenkymmenen vuoden keräily johti museota pitävän Jukka Torikan tapauksessa oman näyttelytilan perustamiseen. Plokit ovat pääosin kirpputoreilta, myyjäisistä ja lahjoituksia.

ArtTeatro, Kustavi

Maailmanlaajuisesti suositun Cirque du Soleil -ryhmän entiset jäsenet Pauliina Räsänen ja Slava Volkov perustivat kansainvälisen uran vastapainoksi sirkuskeskuksen Kustavin saaristolaiskylään. Keskus viettää tänä kesänä jo kymmenvuotisjuhliaan. ArtTeatro järjestää sirkusnäytöksiä sekä sirkusalan kursseja ja työpajoja. Koko perheen Saariston sirkusfestivaali järjestetään 5.7.-5.8.2018.

Muotiputiikki Helmi, Somero

Somerossa sijaitseva vaateliike Helmi on paikkakuntansa nähtävyys. Paikka on tunnettu vintagetyylisistä vaatteistaan sekä omistajan, Anita Hallapellon, säteilevästä vieraanvaraisuudesta.

Lue lisää

> Egenland -ohjelma

> Vinkit Länsi-Suomeen

> Vinkit eteläiseen Suomeen

> Vinkit Pohjanlahdelle

> Vinkit itäiseen Suomeen

> Vinkit Keski-Suomeen

 

Lineaaritaloudesta kiertotalouteen

Lineaaritaloudesta kiertotalouteen

Kulutustuotteiden valmistuskustannusten halventuessa kertakäyttökulutus lisääntyi ympäri maailmaa. Tuotteilta ei enää osattu vaatia kestävyyttä eikä niitä lähdetty korjaamaan, sillä halvemmalla sai uuden. Tämä johti maailmanlaajuiseen jäteongelmaan niin mantereella kuin merelläkin. Lineaaritaloudesta ollaan siirtymässä kiertotalouteen. Mitä haasteita kiertotalous kohtaa? Miten kemikaalien kierrätys voidaan järjestää? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan SYKE:n Ympäristön tila -katsaus vuodelta 2017. Alla on poimintoja katsauksesta ja linkit tietopakettiin löytyvät jutun lopusta.

Luonnonvarojen kestävä käyttö edellyttää syntyvän jätteen hyödyntämistä materiaalina ja energiana

Taloutemme kasvu on perustunut pitkälti aineelliseen tuotantoon. Yksittäisistä toimialoista eniten luonnonvaroja kuluttaa rakentaminen. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö koostuu suorien materiaalipanosten lisäksi piilovirroista, kuten sivukivistä, hakkuutähteistä ja tuontituotteiden välillisistä materiaalivirroista. Niiden osuus on yli puolet kokonaiskäytöstä.

Globaalitaloudessa materiaalit liikkuvat maiden välillä. Siksi myös vastuu maapallon niukkenevien ja rajallisten luonnonvarojen kestävästä käytöstä on laajentunut kattamaan globaalit tuoteketjut. Suomesta viedään luonnonvaroja, etenkin puuta, mineraaleja ja kiviaineksia, enemmän kuin niitä tuotiin (vuonna 2010). Suomen fyysinen kauppatase on siis positiivinen.

Yhtenä kiertotalouden toimivuuden mittarina voidaan käyttää yhdyskuntajätteen määrää ja materiaalihyödyntämisen astetta. Suomen yhdyskuntajätteestä suurin osa, noin 65 prosenttia, syntyy kotitalouksissa. Yhdyskuntajätteen määrä heijastelee melko tarkkaan kansantalouden kehitystä.

Yhdyskuntajätettä ei enää juuri sijoiteta kaatopaikalle, vaan jäte joko kierrätetään tai hyödynnetään energiana koko Suomen kattavassa jätevoimaloiden verkostossa. Kehitystä on ohjannut erityisesti orgaanisen jätteen kaatopaikkarajoitus. Sen tavoitteena on suitsia jätehuollon ilmastovaikutuksia. Kierrätys, eli jätteen hyödyntäminen materiaalina, ei ole tehostunut riittävästi. EU:n ja Suomen jätelainsäädäntö edellyttää 50 prosentin kierrätysastetta.

kiertotalous kuva

EU:n ulkopuolelta tuotavat tuotteet ovat riski kiertotaloudelle niiden tuntemattoman kemikaalikoostumuksen takia

Kiertotaloudessa tuotteiden ja materiaalien arvo pyritään säilyttämään mahdollisimman pitkään samalla varmistaen, että ympäristövaikutukset ovat mahdollisimman pienet. Materiaalien kierrot eivät saisi aiheuttaa riskejä ihmisille tai ympäristölle. Kestävässä kiertotaloudessa on hallittava myös aineet, jotka antavat tuotteille haluttuja ominaisuuksia, mutta väärässä paikassa vaikeuttavat tuotteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.

Kiertotaloudessa on pyrittävä haitallisten aineiden vähentämiseen kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa, tuotteiden suunnittelusta niiden valmistukseen, käyttöön, korjaukseen, uudelleenkäyttöön ja kierrättämiseen. EU:n ulkopuolelta tulevat tuotteet aiheuttavat erityisen haasteen kiertotaloudelle, koska niiden tarkkaa koostumusta ei aina tunneta.

Keskeiset keinot haitallisten aineiden aiheuttamien riskien hallintaan ovat hyvä tuotesuunnittelu ja tuotteen kemikaalitiedon siirtyminen tuotteen mukana. Ekosuunnittelussa huomioidaan tuotteiden uudelleenkäyttö, huollettavuus ja kierrätettävyys, sekä valitaan tuotteeseen terveydelle ja ympäristölle haitattomia aineita. Hyvin suunniteltu tuote voidaan tarvittaessa kierrättää osissa, jolloin voidaan huomioida tuotteen osien ainekoostumukset. Tuotteille myönnetyt ympäristömerkit auttavat tunnistamaan ympäristöystävälliset tuotteet, joissa on huomioitu energiatehokkuus, ilmastovaikutukset sekä kemikaalikuormitus.

Kemikaalitiedon siirtyminen tuotteen mukana mahdollistaa kemikaalien hallinnan koko tuotteen elinkaaren ajan materiaalikierrätysvaihetta myöten, ja myös tuotteen omistajuuden vaihtuessa. Digitaaliset työkalut mahdollistavat suurten tietoaineistojen hallinnan ja tieto voidaan sitoa tuotteisiin viivakoodien, QR –koodien tai RFID-tekniikan avulla.

Kiertotalous kaipaa innovaatioita

Kierrätettävät materiaalit ovat koostumukseltaan, iältään ja alkuperältään vaihtelevia. Siksi jätteiden hyödyntämiseen uusiomateriaalina voi liittyä riski haitallisten aineiden palaamisesta kiertoon. Erotus- ja puhdistustekniikoiden kehittäminen, sekä materiaalivalintojen ja jätehuollon järjestelmien ennakoiva suunnittelu varmistavat uusiomateriaalien laadun ja turvallisuuden.

Jäljitettävissä oleva tieto tuotteen sisältämistä ainesosista vähentää tarvetta tutkia uusioraaka-aineeksi käytettävien jätteiden laatua. Tarvitaan kuitenkin myös uusia luotettavia ja vertailukelpoisia vaarallisten aineiden mittaus- ja analyysimenetelmiä, joilla voidaan varmistaa uusiomateriaalien laatu ja turvallisuus. Niiden avulla kasvaa myös kierrätysmateriaalin arvo.

 

Lue lisää

> Ympäristön tila 2017-2018 -raportit

> Lineaaritaloudesta kiertotalouteen

> Kemikaalit hallintaan ja materiaalikierrot toimiviksi

 

Ympäristöystävälliset festarit?

Ympäristöystävälliset festarit?

Suuret musiikkifestivaalit järjestetään usein luonnon helmassa

Heinäkuun alussa festari- ja tapahtumakesä alkaa olla kuumimmillaan. Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa järjestetään kesän aikana lukuisia tapahtumia ja festivaaleja. Niitä järjestetään sekä suuremmissa kaupungeissa että pienemmissä kylissä. Osa tapahtumista tavoittelee suurta kävijämäärää, osa tyytyy pienen yleisön tuomaan kotoisaan tunnelmaan. Vaikka kaupunkifestarit ovat nykyään yleisiä, järjestetään alueen suuret festivaalit Ruisrock ja Pori Jazz luonnonmukaisemmassa ympäristössä. Viime vuonna Ruisrock keräsi kolmen päivän aikana yhteensä 105 000 kävijää. Pori Jazzin maksullisista areenakonserteista puolestaan nautti viime vuoden festariviikonlopun aikana 59 000 kävijää.

Vuodesta 1970 asti yhtäjaksoisesti järjestetty Ruisrock on suositumpi kuin koskaan. Festivaali pidetään Ruissalon saaressa, joka on suurelta osin luonnonsuojelualuetta. Alueen tammimetsät tarjoavat suomalaisittain harvinaisen elinympäristön monille lintu-, eläin- ja kasvilajeille. Vuonna 1966 ensimmäistä kertaa järjestetty Pori Jazz on tapahtuma keskellä kaupunkia Porin kansallisessa kaupunkipuistossa. Festivaalin areenakonsertit järjestetään Kirjurinluodon saarella, joka on hoidettua virkistysaluetta ja jota ympäröi Kokemäenjoen delta-alue.

SONY DSC
Piknik-tunnelmaa Pori Jazzissa. Kuva: Wikipedia

Festivaalien ympäristövastuu

Sekä Ruisrock että Pori Jazz järjestetään alueilla, missä ympäristö on umpeen rakennettua kaupunkiympäristöä haavoittuvaisempi. Festivaaleilla halutaankin kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten tapahtuma vaikuttaa ympäröivään luontoon. Kummallakin festivaalilla on Ekokompassi -sertifikaatti.

Ekokompassi on Suomen luonnonsuojeluliitoon koordinoima ja Espoon, Vantaan ja Helsingin kaupunkien kehittämänä ympäristöjärjestelmäpalvelu. Se voidaan räätälöidä kaikkien alojen toimijoille ja sen perustana on konkreettisuus ja käytännönläheisyys. Ekokompassin tärkein tehtävä on tukea toimijaa ympäristötyössä. Toimija, kuten festivaali, sitoutuu kymmenen eri kriteerin noudattamiseen toiminnassaan. Festivaalin toimintaa auditoidaan ja lopulta sille voidaan myöntää sertifikaatti.

Sadantuhannen ihmisen festarista syntyy väistämättä roskaa ja jälkiä. Festivaalit panostavatkin käytettyjen materiaalien kierrätykseen. Ruisrock otti viime kesän festivaalilla käyttöön muovipakkausten kierrätyksen. Festivaaleilla annettiin myös kierrätysneuvontaa niin yleisölle, alihankkijoille kuin yhteistyökumppaneillekin. Tapahtuman ruokamyyjät käyttäjät biohajoavia astioita ja rock raikaa vihreän sähkön avulla.

Pori Jazz puolestaan kertoo panostavansa tänä kesänä erityisesti jätehuoltoon ja liikenteen aiheuttaman ympäristökuormituksen vähentämiseen. Areenakonserttien alueella pullojen ja tölkkien keräys on jo monena vuonna toiminut paikallisten urheiluseurojen nuorten voimin. Seurat tienaavat rahaa toimintaansa ja suojelevat samalla alueen luontoa. Liikenteen ympäristökuormitusta pyritään pienentämään lisätyillä junayhteyksillä Poriin ja kannustamalla ihmisiä julkisen liikenteen käyttöön kaupungissa liikkuessa.

Ruisrockin ympäristövinkit:

1. Ota festarille mukaan mahdollisimman vähän pakkauksia ja tavaraa. Käytä kestopakkauksia tai ainakin kierrätettävistä materiaaleista valmistettuja pakkauksia.
2. Lajittele jätteesi alueella roska-astioihin. Älä heitä roskia luontoon.
3. Ota mukaan oma vesipullo. Pulloja voi täyttää alueen useissa vesipisteissä päivän aikana.
4. Hyödynnä pantit anniskelualueilla. Älä heitä tölkkejä tai pulloja roskiin.
5. Alueella on useita satoja käymälöitä – käytäthän niitä!

Kaikki ruokamyyjät käyttävät vain maatuvia kertakäyttöastioita. Voit siis heittää ruoantähteet astioineen ruskeisiin biojäteastioihin, joita löytyy ruokailualueiden läheisyydestä. Kierrätyspisteillä voit kierrättää muovipakkaukset, metallin, lasin, pahvin, kartongin, paperin, alumiinitölkit ja muovipullot. Näiden ulkopuolelle jäävää, polttokelpoista jätettä varten alueelta löytyy yli sata jäteastiaa.

Pori Jazzin ympäristövinkit:

1. Hyödynnä julkista liikennettä.
2. Mieti jo etukäteen, miten voit vähentää jätteiden määrää festivaalilla.
3. Pakkaa omat ruokaeväät mahdollisimman kevyesti ja mieluiten kestoastioihin.
4. Älä roskaa aluetta, vaan vie jätteet aina jäteastiaan – niitä riittää.
5. Lajittele jätteet. Opasteet ja henkilökunta neuvovat lajittelussa.

  • Ravintoloiden yhteydessä on biojäteastiat ruuantähteille.
  • Energiajakeeseen sopivat muun muassa muovit ja pahvit, esimerkiksi kertakäyttöastiat, käsipyyhkeet ja lautasliinat.
  • Kaatopaikkajätettä ovat vain ne jätteet, joita ei voi lajitella bio- tai energiajäteastiaan.

7. Käytä yleisövessoja ja pidä ne siistinä.
8. Ota rennosti ja nauti tunnelmasta: musiikista, ihmisistä ja kesästä.

 

Lue lisää

> Ruisrock – Ympäristö

> Pori Jazz – Ympäristö

> Ekokompassi-järjestelmä

Tuhansien vesien maa

Tuhansien vesien maa

Ilmojen ja vesien lämmetessä viluisimmatkin suomalaiset tuntevat pian tarvetta heittää talviturkki tältä vuodelta. Mutta miten maamme vesillä menee? Mitkä ovat niiden tilan pahimpia uhkia? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan Suomen Ympäristökeskuksen Ympäristön tila -katsaus vuodelta 2017. Alla on poimintoja katsauksesta ja linkit tietopakettiin löytyvät jutun lopusta.

Suomen pääosin hyväkuntoiset vesialueet kohtaavat monia uhkia

Vesiensuojelun kehitys Suomessa on monelta osin menestystarina. Silti maataloustuotanto, maankäytön tehostuminen, ilmastonmuutos ja kemikalisoituminen huonontavat edelleen vesiemme tilaa, uhkaavat vesiluontoa ja haittaavat vesien käyttöä ja virkistäytymistä. Maamme vesistöt ovat jääkauden muokkaamia. Reilut 10 000 vuotta sitten paljastui vesistöjen synnylle otollinen maanpinta. Syntyi rikkonaisen rannikon sekä tuhansien järvien, jokien ja saarien maa.

Suomen lukemattomat vesistöt tarjoavat meille runsaasti erilaisia ekosysteemipalveluja, kuten ravintoa, virkistymistä, puhtaita vesiä ja laadukkaita pohjavesiä. Lisäksi Suomessa on ainutlaatuisen laajat jokamiehenoikeudet. Käytännössä kaikki ihmiset pääsevät johonkin rantaan virkistäytymään ilmaiseksi. Yli puolet suomalaisista elää alle puolen kilometrin päässä jostain vesistöstä. Sisävesien rantakiinteistöjen virkistyskäyttöarvon on arvioitu olevan 1–1,3 miljardia euroa vuodessa. Suomen järvistä 85 prosenttia on peräti hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Suuri osa jokivesistä on ollut hyvää huonommassa tilassa ja noin kolmannes jokivesistä vaatii edelleen selkeitä parannustoimia.

Vesistöalue on jatkumo: sisävesien kuormitus vaikuttaa myös rannikkovesiin

Vesistöjen rehevöitymiseen vaikuttavat pääravinteet ovat typpi ja fosfori. Teollisuudessa niiden päästöt on saatu hallintaan. Maatalouden osuus nykyisestä vesistöjen kuormituksesta on merkittävä, paikoitellen jopa 80 prosenttia. Yhdyskuntien jätevesistä fosfori poistetaan jo hyvin tehokkaasti, mutta typen poistossa ei olla vielä kaikkialla tavoitetasolla.

Maatalouden laajoista vesiensuojelutoimista ja erilaista ympäristötuista huolimatta tilanne paranee hitaasti peltoihin kertyneen ravinnevaraston takia. Lisäksi ilmaston muuttumisen myötä lyhentyneet talvet ja talviaikaiset vesisateet ja sulanta ovat voimistaneet ravinteiden huuhtoutumista pääosin lumettomilta pelloilta vesistöihin. Näin ravinteet eivät enää ole peltokasvien ja kasvipeitteen käytössä, vaan ne huuhtoutuvat vesistöihin ja etenkin vähäjärvisissä vesistöissä mereen asti.

Sisävesissä levien tuotannon ratkaisee vedessä oleva fosforin määrä. Kun järvien ja jokien levät ovat käyttäneet fosforin loppuun, käyttämätön typpi virtaa rannikkovesiin. Siellä tilanne on toinen kuin sisävesillä: rannikkoalueilla levien tuotanto on pääsääntöisesti typpirajoitteista. Näin typpikuormituksen vaikutus sisävesien tilaan on vähäisempi kuin rannikkovesiin. Jokien tuoma typpi lisää rehevöitymistä lähes koko rannikkoalueella, Selkämereltä Suomenlahdelle.

Suomen rannikkovesien tila on pääasiassa tyydyttävä tai välttävä. Jokien tuoma ravinnekuormitus heikentää merkittävästi sisälahtien ja saariston tilaa, vaikka kokonaisuudessaan Itämeren heikko tila ja jokien tuoma kuormitus vaikuttaa myös rannikkovesiin. Itäisen Suomenlahden tilaa on parantanut etenkin Pietarin jätevesikuormituksen pieneneminen. Saaristomeren tila on parantunut hyvin hitaasti.

 

typpi_fosfori

 

Jatkuvasti kasvava muovintuotanto vesien ympäristöongelmana

Maailman muovin tuotanto kasvaa jatkuvasti. Vuonna 2015 maailmassa tuotettiin muovia 322 miljoonaa tonnia. Tuotannon on ennustettu jopa kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Muovituotteiden yleisyys yhdistettynä niiden pitkäikäisyyteen on tehnyt niistä maailmanlaajuisesti yhden vakavimmista uhkista vesiekosysteemeille.

Noin 40 prosenttia Euroopan muovin tuotannosta käytetään pakkausteollisuuden tarpeisiin. Rakennusteollisuus sekä kotitalouksien tarpeet, kuten tekstiilit, huonekalut, kodinkoneet ja terveydenhuolto, muodostavat molemmat lähelle 20 prosenttia eurooppalaisesta muovin tuotannosta. Siitä, kuinka paljon muovin eri käyttökohteissa syntyy mikromuovia, ei ole tarkkaa tietoa.

Maapallon merialueilla kelluu arvioiden mukaan yli 250 000 tonnia muoviroskaa, josta mikromuovit muodostavat jo hiukan yli 10 prosenttia. Mikromuovit ovat globaali ympäristöongelma. Ongelman hallintaa vaikeuttaa lähteiden ja kulkeutumisreittien suuri määrä. Mikromuovit ovat alle 5 mm:n kokoisia muovihiukkasia. Niitä syntyy mm. muovituotteiden haurastuessa.

Osa mikromuoveista on puolestaan tarkoituksella valmistettuja pieniä muovikappaleita, kuten hygienia- ja kosmetiikkatuotteiden muovipalaset. Muita tunnistettuja mikromuovityyppejä ovat mm. synteettiset tekstiilikuidut sekä osa tieliikenteen hiukkaspäästöistä. Vedessä muovihiukkasiin voi kiinnittyä haitallisia kemikaaleja. Mikromuovien sisältämät lisäaineet, kuten pehmentimet tai pintakäsittelyaineet, saattavat olla ympäristön kannalta riski. Vesistöihin päätynyttä mikromuovia ei voida poistaa eikä niiden alkuperää helposti selvittää.

 

mikromuovit

 

Keinoja ja suosituksia mikromuovien vähentämiseksi

Mikromuovit ovat riski vesistöille ja muulle ympäristölle, minkä takia niiden hallinta kaipaa ohjauskeinojen kehittämistä ja terävöittämistä. Ympäristön kannalta on tärkeätä löytää paras mahdollinen kokonaisratkaisu. Tehokkain tapa ehkäistä mikromuovien mahdollisia ympäristöhaittoja on vähentää ylipäätään muovituotteiden käyttöä ja korvata niitä vähemmän haitallisilla tuotteilla ja materiaaleilla. Pelkkä informaatio-ohjaus ja valistus eivät kuitenkaan riitä. Useissa maissa onkin jo otettu käyttöön joihinkin tuoteryhmiin kohdennettuja (hygieniatuotteiden ja kosmetiikan mikromuovit) taloudellisia ja lainsäädännöllisiä ohjauskeinoja.

Suomessa on korkeatasoista osaamista puupohjaisten tuotteiden ja materiaalien kehittämisessä esimerkiksi pakkaus- ja rakennusteollisuuden tarpeisiin. Vaihtoehtoja nykyisin muovituotteissa käytettäville ympäristön kannalta haitallisille lisäaineille tulisi kehittää. Innovatiivinen tuotekehittely tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet niin kotimaiselle kuin kansainväliselle liiketoiminnalle.

Suomi tulevaisuuden rauhanneuvottelijana vesiasioissa?

Suomen sisävedet ja merialueet halutaan pitää hyvässä kunnossa. Tämä asettaa väistämättä rajoja sille, kuinka paljon ravinteita tai kemikaaleja eri ihmistoiminnoista saa vesiin päätyä. Käytännössä vesien hyvän tilan turvaaminen vaatii, että erilaisten ihmistoimintojen sijoittumista ja intensiteettiä pystytään harkitsemaan nykyistä tarkemmin myös vesiensuojelun kannalta. Tätä varten Suomen ympäristökeskus kehittää yhteistyössä mm. Luonnonvarakeskuksen kanssa työkaluja, joilla ilmastonmuutoksen, maa- ja metsätalouden toimenpiteiden, bioenergian tuotannon ja muiden ihmistoimintojen vaikutuksia vesistöihin voidaan arvioida. Yksi näistä työkaluista on Suomen ympäristökeskuksen kehittämä vesistöalue- ja rannikkomerimalli, jonka avulla selviävät niin yksittäisten pelloilla tehtävien toimenpiteiden kuin ilmastonmuutoksenkin vesistövaikutukset.

Maailmanlaajuisesti puhdas vesi on nopeasti niukkeneva luonnonvara ja myös monen konfliktin syy. Suomalainen osaaminen vesien seurannassa, vesivarojen hallinnassa, mallintamisessa ja vesiensuojelussa on hyvää. Sitä kannattaa viedä myös maailmalle.

 

Lue lisää

> Ympäristön tila 2017-2018 raportit

> Tuhansien vesien maa – Ihmisen ja ilmaston vaikutukset näkyvät vesiluonnossamme

> Mikromuovit riski ympäristölle – Haittojen ehkäisy tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia

 

Äänimaisemaa kuuntelevat kävelyt alkavat

Kuuntelukävelyt Kankaanpäässä alkavat torstaina 28.6.2018

Pohjois-Satakunnassa sijaitsevassa Kankaanpäässä kävellään kesän aikana kuuntelukävelyjä, joilla tarkoituksena on keskittyä ympäröivään äänimaisemaan ilman puhetta tai elektronisia laitteita. Tarkoituksena on pohtia, mitkä äänet ovat tyypillisiä Kankaanpään Niinisalon kylässä eri kellonaikoina ja eri reiteillä. Kävelyn jälkeen kokemuksesta, kuulluista äänistä ja niiden merkityksestä keskustellaan yhdessä.

Kuuntelukävelyitä ohjaa kuvataiteilija Kirsi Jaakkola. Kävelyitä järjestetään kesän aikana kolme ja ne ovat torstaina 28.6. klo 8, torstaina 12.7. klo 13 sekä torstaina 9.8. klo 20. Kukin kuuntelukävely kestää n. 1,5 tuntia ja kävelyjen reitti vaihtelee. Kävelyille ei tarvitse erikseen ilmoittautua vaan mukaan pääsee olemalla kävelyn aloitusaikaan Kankaanpään kaupunginmuseolla (Museokatu 10, 38840 Niinisalo).

Ympäristömme äänillä voi olla vaikutusta hyvinvoinnillemme. Ihmiset kokevat ääniä hyvin eri tavoin ja äänen havainnointiin vaikuttavat myös yksilön mielentila, aika, paikka ja muut tekijät. Äänten merkitys riippuu aina äänen kuulijasta. Kuuloaisti tottuu helposti arjen taustaääniin kuten liikenteen huminaan tai meren kohinaan. Muutokset ääniympäristössä havaitaan kuitenkin nopeasti ja tähän perustuukin esimerkiksi herätyskellon toiminta.

Hörhiäisviikolla keskiviikkona 23.8. järjestetään Äänimaisema-seminaari Kankaanpäässä

Äänimaisema-seminaarissa paneudutaan äänten merkityksiin ympäristössä. Seminaari järjestetään keskiviikkona 23.8. klo 12-16 Kankaanpääsalissa Kankaanpään kaupunginmuseossa. Seminaarissa luennoivat mm. Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola, äänten historiaan perehtynyt Helsingin yliopiston dosentti Outi Ampuja sekä Sibelius-Akatemian professori Heikki Uimonen. Lisäksi seminaarissa kerrotaan kesän aikana tehtyjen kuuntelukävelyjen tuloksia. Seminaari on kaikille avoin ja maksuton. Ilmoittautuminen seminaariin on jo auki täällä ja se pyydetään tekemään perjantaihin 17.8. mennessä.

Lue lisää

> Hörhiäisviikko

> Kuuntelukävelyt ja Äänimaisema-seminaarin alustava ohjelma

Vältä laituririidat

Vältä laituririidat

Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia kesästä laiturilla laineiden liplatusta ja linnunlaulua kuunnellen. Laiturista voi kuitenkin muodostua myös riidan aihe, jos sen suunnittelu jää puolitiehen.

Rannan omistajalla tai haltijalla on yksityistä tarvetta varten oikeus rakentaa laituri, joka voi ulottua toisenkin omistamalle vesialueelle. Laiturin voi rakentaa, vaikka ei olisikaan vesialueen omistaja tai osakas. Rantaan päättyvät tie- ja venevalkamarasitteet eivät kuitenkaan oikeuta laiturin rakentamiseen.

Laiturin paikka ja sen malli tulee valita huolella. Valintaan vaikuttavat mm. rannan muoto, veden korkeus ja laiturin käyttötarkoitus. Laituri tulisi rakentaa tontin edustalle niin, ettei laituri tai sen käyttäminen rajoita naapuritontin käyttöä. Laituri on syytä sijoittaa mahdollisimman kauas naapurin rajasta ja se pitää suunnata mahdollisimman haitattomasti. Laituri ei myöskään saa olla haitaksi esimerkiksi kalastukselle, vesiluonnolle tai luonnon kauneudelle. Ennen laiturin rakentamista asiasta on tärkeää neuvotella lähinaapureiden kanssa ja ottaa huomioon näiden esittämät mielipiteet, sillä laiturin rakentaja on vastuussa rakennelmiensa aiheuttamista haitoista.

Käytetäänkö laituria veneellä rantautumiseen vai auringonottoon?

Laiturin käyttötarkoitus määrittää laiturin mallin ja koon valintaa. Venelaituri vaatii aivan erilaista rakennetta kuin oleskelukäyttöön tuleva laituri. Tavallisen mökkilaiturin eli kevytrakenteisen pukkien tai paalujen päällä olevan laiturin ei tulisi olla 10 – 15 metriä pitempi eikä kahta metriä leveämpi.  Mikäli ranta on matala ja kaislikkoinen, laituri voi olla pidempikin ruoppaustarpeen vähentämiseksi.

Laiturin tulee rakenteensa puolesta olla mahdollisimman avoin niin, että veden virtauksia ei oleellisesti rajoiteta. Vähiten virtauksia rajoittavat pukkien tai paalujen varaan rakennettavat laiturit sekä ponttonilaiturit. Laiturin umpinainen rakenne saattaa aiheuttaa muutoksia veden virtaukselle tai estää sen kokonaan. Seurauksena saattaa olla veden laadun huononeminen, kasvillisuuden lisääntyminen ja umpeenkasvun nopeutuminen.

Vanhoja sähkö- tai puhelinpylväitä ei mökkilaiturin rakentamiseen kuitenkaan saa käyttää. Vanhat pylväät on käsitelty CCA-kyllästeellä, joka sisältää muun muassa arseenia ja kromia. Aineet ovat erittäin vaarallisia ihmisen terveydelle.

© Niko Lipsanen 2010

Laituri Kastelholman linnan vieressä ja veneitä vastarannalla. Kuva: Niko Lipsanen 2010

Tuleeko laiturille hakea lupa?

Mikäli laiturin rakentaminen aiheuttaa haittaa vesialueen omistajalle, vesistölle tai naapurille tai se tehdään yleiseen käyttöön, laiturin rakentaminen edellyttää aluehallintoviranomaisen lupaa. Suurehkoihin laitureihin tarvitaan myös kunnalta toimenpidelupa. Lupa saatetaan tarvita myös, jos laiturista aiheutuu haittoja, joita ei ole etukäteen pystytty sopimaan naapurien kanssa.

Lisätietoja laiturin rakentamisesta saa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta, alueellisesta ELY-keskuksesta sekä www.ymparisto.fi –palvelusta.

Lue myös Ylen uutinen aiheesta painamalla tästä.

Parhaat maisemateot etsintäkuulutettu

Ympäristöministeriö etsii Suomen parasta maisemahanketta

Suomen parasta maisemahanketta etsitään jälleen. Ympäristöministeriö kutsuu ehdokkaiksi hankkeita, joilla on onnistuneesti hoidettu, suojeltu tai suunniteltu maisemia. Ehdotuksia voi jättää 7.9.2018 saakka.

Joka toinen vuosi järjestettävään kilpailuun voivat osallistua kansalaisjärjestöt sekä alue- ja paikallisviranomaiset. Hankkeiden tulee olla jo toteutuneita ja vähintään kolme vuotta sitten käynnistettyjä.

Kilpailuun ovat tervetulleita sekä perinteiset että uudet näkökulmat. Hankkeet voivat liittyä luonnon- tai kulttuurimaisemiin niin maaseudulla kuin kaupungeissa, maalla tai vesialueilla. Kohteet voivat olla arvokkaita maisemia tai kulttuuriympäristöjä, mutta yhtä lailla osallistujia toivotaan myös arkiympäristöjen sekä heikentyneiden maisemien kunnostushankkeiden piiristä. Maisemat ja niihin liittyvät hankkeet ymmärretään kisassa laajasti ja ehdokkaiksi toivotaankin erilaisia viime vuosien aikana toteutettuja hankkeita.

Kilpailuaika päättyy 7.9.2018. Voittaja julkistetaan Säätytalolla Helsingissä 19.10.2018 järjestettävässä Maisemasymposiumissa. Tarkemmat tiedot ja osallistumisohjeet:

Suomen parhaaksi valittu maisemahanke lähtee tavoittelemaan Suomen ehdokkaana myös Euroopan neuvoston maisemapalkintoa. Joka toinen vuosi myönnettävä palkinto sisältyy Eurooppalaiseen maisemayleissopimukseen, johon Suomi liittyi vuonna 2006. Kilpailussa palkitut ja siihen osallistuneet hankkeet edistävät maisemasopimuksen tavoitteita ja niiden on tarkoitus toimia esimerkkeinä maanosamme maisemien hoidosta. Suomi on osallistunut kilpailuun vuodesta 2008.

Suomen kilpailun aikaisemmat voittajat

2016
Metsähallituksen luontopalvelujen lammaspaimenviikot, jossa vapaaehtoiset paimenet huolehtivat luonnonhoitotyössä olevista lampaista.

2014
Härkää sarvista -hanke, joka edisti laiduneläinten käyttöä luonnon- ja maisemanhoidossa yli maakuntarajojen ja järjesti maisemanhoitoa erityisen arvokkaille alueille.

2012
Kauhajoen Hyypänjokilaakson maisemahankkeiden kokonaisuus, jossa kulttuurimaisemaa hoidettiin yhdistysten ja viranomaisten yhteistyönä.

2010
Suomen luonnonsuojeluliiton valtakunnallinen perinnemaisemien hoitohanke Matkalla maisemaan – luonnollisesti, joka toteutettiin yhteistyössä VR:n kanssa.

2008
Hämeenkyrön kolmen maisemahankkeen kokonaisuus, jossa hoidettiin maisemaa ja kehitettiin maisemamatkailua.

Myös Maa- ja kotitalousnaiset hakevat vuoden maisematekoa

Jos kynnys osallistua Ympäristöministeriön kilpailuun tuntuu liian korkealta, on kesällä haussa myös vuoden maisemateko  Maa- ja kotitalousnaisten toimesta. Vuoden maisemateko valitaan nyt neljättä kertaa ja vuoden teemana on Laita hyvä kiertämään.Tänä vuonna kilpailulla halutaan erityisesti edistää kiertotaloutta ja kiinnittää huomiota hoidon jatkuvuuden turvaamiseen, kierrätettävien materiaalien ja rakennustarvikkeiden käyttöön ja hoitotoimenpiteistä syntyvän materiaalin jatkohyödyntämiseen.Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee vuoden maisemateon valintaa. Katso kilpailuohjeet täältä (Maajakotitalousnaiset.fi).

 

Luonto kaupungissa

Luonto kaupungissa

Juhannus lähestyy ja vaikka suuri osa suomalaisista karkaa maaseudulle mökeille viettämään keskikesän juhlaa, jää moni myös kaupunkiin. Luonnonläheistä juhannusta voi viettää kuitenkin myös taajama-alueilla.  SYKE:n viime vuonna julkaisema Ympäristön tila –katsaus käsittelee kaupunkiluontoa ja sen terveysvaikutuksia. Alla on poimintoja katsauksesta ja jutun lopussa on linkit SYKE:n tietopakettiin.

Suomi kaupungistuu

Suomi on muihin Euroopan maihin verrattuna kaupungistunut melko myöhään. Taajaan asutun alueen pinta-ala ja taajamissa asuvan väestön määrä on kasvanut tasaisesti vuodesta 1980. Vuonna 2015 yli 70 % suomalaisista asui 34 suurimman kaupunkiseudun alueella. Taajamissa asuu 84 % koko väestöstä eli yli 4,6 miljoonaa suomalaista.

Samalla kun taajamien väestömäärä on kasvanut, asukastiheys niissä on pienentynyt. Taajamat ovat laajentuneet ja väljentyneet. Etenkin pientalorakentamista on kohdistunut uusille alueille kaupungin ulkopuolelle, minkä takia yhdyskuntarakenne on hajautunut. Hajautumisella on ollut monia kielteisiä ympäristövaikutuksia, kuten henkilöautoliikenteen lisääntyminen. 2010-luvulla kaupunkirakenteen hajautumista on hillinnyt huomattavasti taloudellinen taantuma ja se, että etenkin suurilla kaupunkiseuduilla on alettu painottaa täydennysrakentamista. Kaupunkiseutujen keskustaajamien pinta-alasta keskimäärin noin 30–40 % on erilaisia viheralueita. Kaupunkien suunnittelu onkin jatkuvaa tasapainoilua eheän yhdyskuntarakenteen ja kestävien liikkumismuotojen edistämisen sekä vihreän ja viihtyisän asuinympäristön luomisen välillä.

2000-luvun alkuvuosina Suomen kaupunkiseudut laajenivat erityisesti kaupunkia ympäröiville metsäalueille. 2010-luvulla täydennysrakentaminen on lisännyt paineita myös taajamien viheralueiden rakentamiseen. Vaikka suurimpien kaupunkiseutujen keskustaajamissa uudisrakentaminen kohdistuu pääosin jo rakennetuksi luokitellulle alueelle, lähes neljännes uudisrakentamisesta sijoittui sielläkin metsiin ja muille luontoalueille. Kaupunkiseutujen reuna-alueilla viheralueille sijoittui jopa yli puolet uusista rakennuksista.

kaupunkiluonto_taajamienkehitys

Kaupunkiluonto tuottaa monia hyötyjä ihmisille

Tiivistyvissä kaupungeissa on tärkeää huolehtia siitä, että luontoa on lähellä asutusta, sillä luonto tekee tutkitusti hyvää ihmisen terveydelle. Luonnossa oleskelun on todettu kohentavan mielialaa, lieventävän stressiä sekä laskevan sykettä ja verenpainetta. Lisäksi luonnossa liikkuminen lisää ihmisen altistusta monipuoliselle mikrobistolle, mikä auttaa suojaamaan lievän tulehdustilan ja immunologisen epätasapainon sairauksilta, kuten allergioilta ja astmalta.

Luontoon pohjautuvilla ratkaisuilla voidaan myös täydentää tai jopa korvata kaupunkien ja rakennusten teknisiä järjestelmiä ja sopeutua muuttuvaan ilmastoon. Esimerkiksi kaupunkitulvien riski kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, kun sadanta ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Tulvariskiä nostaa entisestään kaupungistumisen myötä lisääntyvä rakentaminen ja vettä läpäisemättömät pinnat, kuten asfaltti. Kaupunkitulvia voidaan ehkäistä esimerkiksi rakentamalla riittävästi hulevesiä imeyttäviä viheralueita ja vettä viivyttäviä rakenteita, kuten kosteikkoja, lammikoita ja hulevesipainanteita. Viherseinien ja –kattojen avulla voidaan suojata rakennuksia liialta kuumuudelta ja lisätä samalla luonnon monimuotoisuutta kaupungissa. Kaupunkien maa- ja kattopinta-alaa voidaan lisäksi valjastaa vaikkapa ruuantuotantoon kaupunkiviljelyn muodossa.

ympäristö_kaupunkiluonto_terveys

Myös lapset pitäisi huomioida kaupunkiluontoon liittyvässä suunnittelussa

Luonto tarjoaa elämyksiä ja terveyshyötyjä, jotka ovat erityisen tärkeitä lapsille. Luonto innostaa lasta liikkumaan ja on hänelle hyvä oppimisympäristö. Lapsi altistuu luonnossa mikrobeille, mikä kehittää ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Lasten vähäinen altistuminen luonnon mikrobeille köyhdyttää kehon pieneliöstöä ja tätä kautta alentaa vastustuskykyä. Alentuneella vastustuskyvyllä taas on yhteys tulehdusperäisiin sairauksiin ja atooppiseen herkistymiseen, joka voi ilmetä muun muassa allergioina ja astmana. Tälle biodiversiteettihypoteesille on saatu vahvistusta tutkimuksista. On esimerkiksi havaittu, että pienten lasten kodin etäisyydellä metsästä tai maatalousympäristöstä on yhteys atooppiseen herkistymiseen.

Lapsi altistuu monimuotoiselle luonnolle todennäköisimmin silloin, kun luonto on lähellä ja helposti käytettävissä. Ympäristöpsykologiassa puhutaan ympäristön tarjoumista. Yhdyskuntasuunnittelun tehtävä on mahdollistaa tarjoumat. Kaupunkisuunnittelulla on keskeinen rooli lähiluonnon käytön tukemisessa. Suunnittelulla voidaan vaikuttaa esimerkiksi viheralueiden säilymiseen kaupunkien täydennysrakentamisessa ja viheralueiden hoitoon.

Suunnitteluun on hyvä ottaa mukaan toimijoita mahdollisimman laajasti. Maankäytön suunnittelijoiden, kuten kaavoittajien ja arkkitehtien, lisäksi suunnitteluun on hyvä ottaa mukaan myös joukkoliikenteen kehittäjiä ja kaupunkiluonnon käyttäjiä. Hyvän yhteissuunnittelun edellytys on, että lähiluonnon terveyshyödyt tunnistetaan nykyistä kattavammin. Myös vastuuta kaupunkiluonnon suunnittelusta tulee jakaa selkeämmin. Kaupunkien reuna-alueilla hyvinvointia lisäävän luontokokemuksen ja -altistuksen tarjoaa usein lähimetsä. Kaupunkien keskustoissa luontokokemuksen taas tarjoaa esimerkiksi puisto.

Parhaimmillaan lähiluonto suunnitellaan osaksi päiväkotien ja koulujen arkea sekä sijainniltaan että laadultaan. Lisäksi se nivotaan osaksi päiväkotien opetusta ja koulujen opetussuunnitelmaa. Päiväkotien lähiluontokohteiden on sijaittava hyvin lähellä, tai ainakin helppojen kulkuyhteyksien päässä. Jo iso tie päiväkodin ja luontoalueen välissä voi estää lasten pääsyn sinne. Luonto voidaan tuoda keskelle rakennettua ympäristöä esimerkiksi kasvinviljelylaatikoilla, viherseinillä tai vaikka rakentamalla kokonaisia syötäviä puutarhoja. Pihoilla voidaan kasvattaa puita, joissa saa kiipeillä ja oleilla. Lapset kannattaa ottaa mukaan elinympäristönsä suunnitteluun, sillä he ovat mestareita keksimään toimivia ratkaisuja.

 

Lue lisää

> Ympäristön tila Suomessa 2017-2018 –raportit

> Luonto kaupungissa – Suomalaiset arvostavat asuinalueensa luontoa

> Luonto edistämään terveyttä myös kaupungeissa