liiketoiminta

Etusivu / Postit "liiketoiminta"

Valonian tuorein uutiskirje

Lue Valonian uusin uutiskirje

Aiheina:

  • Harrastetaksin toimintamahdollisuuksia selvitetään Turun seudulla
  • Energiayrityksiä etsitään saman pöydän ääreen kuntien kanssa
  • Terveellisempi liikenneympäristö suunnitellaan yhdessä
  • Virtavesikunnostukset käyntiin talkoohengessä
  • Asukkaat aktivoituneet – jätevesineuvojilla vilkas kesä
  • Taloyhtiön energiaremonteissa maltti kannattaa
  • Lähde mukaan jalostamaan avointa virkistysdataa hyötykäyttöön
  • Hajajätevesiristeilyllä tiivistetään alan yhteistyötä

Lue lisää > Valonian uutiskirje – elokuu 2018

Rahoitusta ravinteiden hyötykäytön innovaatiolle

Onko sinulla idea menetelmästä, jolla biomassoissa olevat ravinteet saataisiin uudelleen kiertoon ja hyötykäyttöön? Hae rahoitusta pilotointiin!

Hallituksen kiertotalouden kärkihankkeisiin kuuluvan Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelman viimeinen hakukierros päättyy 1.10. Valtakunnallinen ohjelma on suunnattu erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ravinteiden kierrätystä edistävään kehittämistoimintaan. Tukea voidaan tietyin edellytyksin myöntää myös esimerkiksi ammattikorkeakouluille, tutkimuslaitoksille tai yhdistyksille.

Tukea voidaan myöntää ravinteiden kierrätystä edistävään prosessikehitykseen, kierrätyslannoitevalmisteiden tuotekehitykseen ja tuotantoon, biomassoista peräisin olevien tuotteiden jalostusasteen nostamiseen sekä digitaalisten tai logististen palveluratkaisujen kehittämiseen.

– Rahoitusta myönnetään uusille, käytännönläheisille ja yrityslähtöisille kehittämishankkeille. Rahaa on vielä jäljellä, joten kannattaa hakea nyt, kehottaa rahoitusta hallinnoivan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen kehittämisasiantuntija Päivi Mäntymäki.

Lue lisää > ELY-keskus

Lentoliput voisivat olla jopa puolet kalliimpia

Jos lentoliikenne maksaisi yhtä paljon polttoaine- ja arvonlisäveroja kuin muut liikennemuodot, lentoliput olisivat kalliimpia

Kaupallinen lentoliikenne nauttii kansainvälisesti suurista veronkevennyksistä. Lentoliikennettä on verotettu polttoaineverolla vuodesta 2008 asti, mutta Suomessa valtio tukee lentoliikenteen polttoainekustannuksia 63 miljoonan euron veronkevennyksillä vuosittain. Lisäksi lentomatkustajat eivät maksa kansainvälisistä matkoista arvolisänveroa. Hufvudstadsbladet pyysi Suomen luonnonsuojeluliiton ilmasto- ja energiakysymysten asiantuntija Otto Bruunia laskemaan, kuinka paljon lentoliput kustantaisivat kolmella eri reitillä, jos maksaisimme lipuista samat verot kuin muista liikennemuodoista.

Bruun laski hinnat lentolipuille Helsingistä Tukholmaan, Espanjan Malagaan ja Thaimaan Phukettiin. Lentolippujen alkuhinnat otettiin Finnairin nettikaupan halvimpien lippujen mukaan. Hinnat poimittiin elokuun alussa ja lennot toteutuisivat elokuun lopussa (Tukholmaan ja Malagaan) ja syyskuun alussa (Phukettiin). Tukholman lentolippuun ei otettu ruumalaukkuja. Kaikki liput olivat meno-paluu -lippuja.

Asiantuntijan laskelmien mukaan lippujen hinnat nousisivat lyhyillä matkoilla keskimäärin 50 euroa ja pitkällä lennoilla satoja euroja, jos lipun hintaan kuluttajalle sisältyisi polttoaine- ja arvonlisäverot.

Meno-paluu Helsingistä Malagaan voisi maksaa 300 euron sijaan yli 450 euroa

Bruunin mielestä olisi hyvä, että lentoliikenne joutuisi muiden kulkuvälineiden joukossa vastuuseen ympäristövaikutuksistaan verojen muodossa. Lentojen verohelpotukset tekevät niistä halvemman vaihtoehdon muihin kulkuneuvoihin, kuten juniin, busseihin ja laivoihin, verrattuna. Tämän takia Suomen sisällä voi olla edullisempaa lentää kuin kulkea junalla.

Asiantuntijan laskelmien mukaan meno-paluulippu välillä Helsinki-Vantaa-Tukholma maksaisi 103,47 euron sijaan 148,13 euroa, jos kuluttaja maksaisi myös lentoveron ja arvonlisäveron osuuden. Tässä tapauksessa polttoaineveroa tulisi maksaa 34,36 euron verran ja arvonlisäveroa 10,35 euron edestä. Lentolipun hinta nousisi 43,2 %.

Malagaan matkustaja joutuisi puolestaan pulittamaan 309,52 euron sijaan lipustaan 469,36 euroa. Hinta nousisi 51,3 % ja polttoaineveron osuus lipun hinnasta olisi 127,89 euroa. Arvonlisäveroa tulisi Etelä-Eurooppaan suuntautuvalle matkalle 30,95 euron edestä.

Kaukomatka Phukettiin maksaa tässä skenaariossa 792,28 euroa, mutta verojen nostaessa hintaa nousisi kokonaiskustannus 1194,09 euroon. Tästä polttoaineveron osuus olisi 322,58 euroa ja arvonlisäveron osuus 79,23 euroa. Prosentuaalisesti hinta nousisi 50,7 %.

Halpa lentolippuhan on kuluttajan kannalta hyvä, vai onko?

Lentolipun hintaan ei tällä hetkellä sisälly lennon tuottamat päästöt ilmakehään. Laskuesimerkin edestakaiset lennot Phukettiin tuottaisivat 1067 kiloa hiilidioksidipäästöjä, jota voidaan verrata Sitran elämäntapalaskurin hiilidioksiekvivalentteihin, jotka sisältävät myös muiden kasvihuonekaasujen vaikutukset. Elämäntapatesti on tehty yli 200 000 kertaa ja sen perusteella suomalaisten kulutuskeskiarvoksi vuodessa saadaan 7400 kg hiilidioksiekvivalentteina. Yksi kaukomatka lisää keskivertosuomalaisen hiilidioksidipäästöjä yli kymmenellä prosentilla vuodessa.

Ruotsissa otettiin käyttöön lentovero kuluttajille tämän vuoden huhtikuussa. Matkan pituudesta riippuen veron määrä vaihtelee kuudesta eurosta 40 euroon asti, joten vero on vasta pieni askel kohti oikean veron määrää ilman tukia. Suomessa tehtiin mielipidekyselyjä tämän vuoden aikana samankaltaisen veron käyttöönotosta ja suunnilleen puolet suomalaisista oli verotuksen käyttöönoton kannalla.

Bruunin mukaan lentoliikenteen ilmastovaikutuksen haittojen pienentämiseksi tarvittaisiin paljon tiukempaa verotusta, mutta Ruotsin kaltainen lentovero olisi Suomessakin askel oikeaan suuntaan. Lentovero toimisi myös osana ympäristökasvatusta ja saisi toivottavasti kuluttajat pohtimaan valintojensa seurauksia tarkemmin.

Lue lisää

> Så mycket skulle flygbiljetten kosta – om flyget betalade skatter (hbl.fi)

> Sitra elämäntapatesti

Hyvinvoiva Itämeri olisi rahassa pari miljardia arvokkaampi

Kaleva 23.7.2018 / Ossi Rajala

Hyvinvoiva Itämeri olisi rahassa ainakin pari miljardia nykyistä arvokkaampi – tehtävää on vielä paljon

Itämeren suojelukomissio Helcom on tänä vuonna julkaistussa Itämeri-raportissaan arvioinut myös sitä, minkälaista rahallista merkitystä meren huonolla kunnolla on.

Itämeren alennustila ja rehevöityminen aiheuttavat Itämeren alueella vuosittain 3,8–4,4 miljardin tappiot. Alueen valtioiden kansalaisten hyvinvointi paranisi tämän verran, jos rehevöitymisessä ja kalakannoissa saavutettaisiin hyvä tila”, raportissa sanotaan

Itämeren virkistyshyödyn arvoksi raportissa arvioidaan 15 miljardia euroa vuosittain. Arvo voisi olla 1-2 miljardia suurempi, jos meriympäristön tila ei olisi monin paikoin kehno. Erityisesti Saksassa ja Ruotsissa virkistysarvot ovat suuria (4-5 miljardia euroa). Suomessakin virkistysarvo on yli miljardin.

Raportissa on tutkittu meren tilaa vuosina 2011–2016.

Raportin mukanaan meren saastumista on onnistuttu vähentämään, mutta erilaiset myrkyt, kuten elohopea, ovat yhä huolenaihe. Öljyvuotojen määrää on onnistuttu vähentämään.

Rehevöitymistä aiheuttavia typpi- ja fosforipäästöjä on viime vuosina onnistuttu suitsimaan, mutta työtä on vielä paljon jäljellä.

Rehevöityminen vaikuttaa 97 prosenttiin Itämeren alueesta ja 12 prosenttia on heikoimman luokan kunnossa. Ravinteiden pääsy maalta mereen on vähentynyt, mutta toistaiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutus ei yleisesti ottaen vielä näy meriluonnossa”, raportissa todetaan.

Kalakantojen osalta Itämerellä on havaittu alueellista vaihtelua. Kalaston monimuotoisuuden osalta tilanne on hyvä noin puolessa rannikkoalueista, mutta avomerialueista tilanne on hyvä vain Pohjanlahdella.

Meren pohjan on arvioitu häiriintyneen 40 prosenttisesti ihmisen toiminnasta.

Itämeren valuma-alueella asuu noin 85 miljoonaa ihmistä, joiden toimilla on vaikutusta meren tilaan. Veden rajallisen vaihtuvuuden takia ravinteet ja myrkyt laimenevat ja painuvat pohjasedimentteihin hitaasti. Näin päästöt näkyvät meriluonnossa pitkään.

Tänä vuonna Itämereen päätyy Helcomin arvion mukaan 826 000 tonnia typpeä ja 30 900 tonnia fosforia.

Lähiruoka ja tuoreus kuluttajille tärkeitä

Varsinais-Suomen Yrittäjä 23.7.2018

Ruuan tuoreus ja alkuperä ovat tärkeitä kuluttajalle

Tiedonkulun nopeutuessa ruokatrendien elinkaari on lyhentynyt huomattavasti. Muiden trendien hiipuessa tuoreus ja lähiruoka ovat säilyttäneet houkuttelevuutensa kuluttajien keskuudessa. DI Tommi Kumpulainen selvitti Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjatutkimuksessaan, miten tuoreus ja ruuan alkuperä vaikuttavat kuluttajan kokemukseen ja miten niitä voitaisiin hyödyntää nykyistä paremmin sekä kaupallisesti että ruuan koetun laadun parantamisessa. Tuoreutta pidetään usein takeena laadusta ja turvallisuudesta, mikä voi kiehtoa erityisesti aistinautintoja arvostavia kuluttajia. Lähiruuan kuluttaminen taas nähdään usein eettisenä valintana, joka vetoaa kuluttajan arvoihin.

Tommi Kumpulainen tutki väitöskirjassaan, mistä kuluttajien kokemus ruuan tuoreudesta ja lähiruoasta muodostuu. Kumpulainen selvitti myös, voidaanko tuoreuden ja alkuperän korostamisen avulla nostaa ruuan koettua laatua ateria- ja elintarviketuotannossa. Tutkimuksessa hyödynnettiin sekä kuluttajatutkimuksen että aistinvaraisen arvioinnin menetelmiä. Väitöskirjan aineisto kerättiin vuosina 2014–2016 Etelä-Pohjanmaan alueella kahden Business Finlandin (ent. Tekes) rahoittaman tutkimushankkeen aikana. Tutkimuksiin osallistui kaikkiaan 1934 kuluttajaa eri ikäryhmistä.

Tuoreus on yhdistelmä kokemusta ja tietoa

Kumpulaisen väitöstutkimus osoittaa, että tuoreus nostaa ruuan koettua laatua ja että kuluttajat tunnistavat sen aistittavien ominaisuuksien perusteella. Tuoreudesta kertova tieto saattaa parantaa kokemusta entisestään. Tuoreudella voidaan käsittää etäisyys alkuperäisestä tuotteesta joko ajan, kuljetusmatkan tai käsittelyn suhteen. Tuoreus syntyy kuluttajan mielessä yhdistelmänä aistittavia ja tietoon perustuvia ominaisuuksia.

Tutkimuksen merkittävä havainto oli, että myös kokonaisen annoksen koettua tuoreutta voidaan parantaa hyödyntämällä erilaisia yhdistelmiä tuoreita ja pakastettuja raaka-aineita. Testiannoksen pääraaka-aineen, joka tässä tapauksessa oli kala, tuoreudella oli selvästi suurin vaikutus koko annoksen tuoreuden kokemukseen. Kalan tuoreus vaikutti jopa heijastuvan pakastettujen kasvisten koettuun tuoreuteen.

Annosten valmistuksessa voitaisiin saavuttaa nykyistä parempi kustannustehokkuus optimoimalla annoksen raaka-aineiden tuoreutta siten, että koettu tuoreus kohenisi merkittävästi ainoastaan korvaamalla vain osan komponenteista”, Kumpulainen uskoo.

Lähiruoka lisää laadun kokemusta, mutta kokemus on tuote- ja kuluttajakohtainen

Lähiruuan käsite liitetään usein mahdollisimman lähellä kuluttajaa tuotettuun ruokaan, jonka toimitusketjussa on mahdollisimman vähän välikäsiä. Lähiruualla ei ole standardoitua määritelmää, ja sen ominaisuudet perustuvat ennemminkin odotuksiin laadusta. Odotuksiin vaikuttaa myös kuluttajan arvomaailma.

Kumpulaisen tutkimus osoittaa, että ruuan läheinen alkuperä koettiin selvästi positiivisena asiana, mutta siihen vaikutti tuotetyyppi sekä vastaajien ikä ja sukupuoli. Yleisesti ottaen lähellä tuotettu ruoka ei vaikuta kiinnostavan nuoria kuluttajia. Uutena löytönä aineistosta nousi esiin se, että yläaste- ja lukioikäisten parissa ainoastaan yläasteikäiset pojat reagoivat positiivisesti lähellä tuotettuihin kasviksiin, mikä kasvatti selvästi valitsemistodennäköisyyttä. Tyypillisesti nuorten poikien kasvistenkulutus on liian alhaista suosituksiin nähden, joten aihetta kannattaa tutkia lisää. Korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa naisille lähellä tuotettu leipä oli selvästi tärkeämpää kuin miehille, kun taas miehet arvostivat selvästi enemmän lähellä tuotettua lihaa.

Jos tuotetyyppiä pidetään yleisesti miellyttävänä tai tärkeänä, annetaan tyypillisesti myös sen alkuperälle suurempi painoarvo. Kun läheinen alkuperä koetaan tärkeäksi, ollaan siitä usein myös valmiita maksamaan enemmän”, Kumpulainen toteaa.

Tuoreus ja lähiruoka toistensa tukena

Tuoreus ja lähiruoka ovat käsitteinä hyvin lähellä toisiaan, mutta niiden välillä on kuitenkin myös eroja. Tuoreus vetoaa aistittavia ominaisuuksia, kuten makua ja rakennetta arvostaviin, mutta toisaalta myös turvallisuushakuisiin kuluttajin. Lähiruoka nähdään mahdollisuutena tukea lähiseudun elinkeinoelämää ja yhteisöä omilla valinnoilla sekä säilyttää tuotannon monimuotoisuutta. Kuluttajat eivät tyydy pelkästään siihen, että ruoka on turvallista, sen odotetaan tuottavan miellyttäviä aistikokemuksia ja vastaavan myös yksittäisen kuluttajan arvomaailmaa.

Hyödyntämällä sekä tuoreutta että ruuan alkuperää kasvisten houkuttelevuuden lisäämiseksi, voidaan edistää myös terveellisiä ruokailuvalintoja. Myös hyödyntämällä tuoreuden ja alkuperän vaikutusta koettuun aterioiden laatuun voitaisiin vähentää ruokahävikkiä. Tuomalla tuoreus ja lähiruoka lähemmäs toisiaan esimerkiksi tuotetiedon avulla, voidaan vahvistaa kuluttajan positiivista kokemusta. Tämä palvelisi sekä eri asioita arvostavia asiakkaita, että tuotteita tuottavia sekä myyviä yrityksiä”, Kumpulainen sanoo.

Lue lisää

> Ruuan tuoreus ja alkuperä ovat tärkeitä kuluttajalle

> Tommi Kumpulaisen väitöskirja: http://www.utupub.fi/handle/10024/145667

Skanssin kauppakeskukseen geoenergiaa

Kohti energiaomavaraisuutta

Skanssille myönnettiin vuoden 2017 alussa kolmantena kauppakeskuksena Euroopassa korkeimman tason ympäristöluokitus: platinatason LEED-sertifikaatti. Skanssi on Euroopan ensimmäinen kauppakeskus, jolla on platinan lisäksi myös rakentamisen aikainen LEED-sertifikaatti, joten se tituleeraa itseään Euroopan vihreimmäksi kauppakeskukseksi. Tämä ei kuitenkaan kauppakeskuksen johdolle riitä, vaan kauppakeskuksessa halutaan pyrkiä omavaraisuuteen energiantuoton suhteen. Tavoite lähenee syksyn aikana porattavien geokaivojen myötä.

Viime viikolla alkanut ja kolme kuukautta kestävä poraaminen tuottaa 112 geokaivoa, jokaisen 350 metrin syvyyteen. Geokaivojen kautta voidaan hyödyntää talvisin hitaasti jäähtyvän maaperän vapauttamaa lämpöä ja kesäisin hitaasti lämpenevän maaperän tarjoamaa viileyttä. Toistaiseksi Skanssi on hyödyntänyt energianlähteenään kaukolämpöä ja -jäähdytystä, joita tuotetaan kivihiilellä. Geoenergiaan siirtyminen tukee myös Turun kaupungin kivihiilestä luopumisen ja hiilineutraaliuden saavuttamisen tavoitteita ja näyttää esimerkkiä muille alueen toimijoille.

Geoenergian käyttöönotosta vastaa energiayhtiö Adven. Töiden ei pitäisi aiheuttaa erityistä haittaa kauppakeskuksen toiminnalle tai asiakkaille. Poraamisesta syntyvää melua verrataan vieressä olevan moottoritien liikenteen aiheuttamaan meluun. Tavarantoimituksen reittejä joudutaan muokkaamaan, mutta paikalle tehdään opasteet uusista reiteistä. Uuden järjestelmän testausta suoritetaan pääosin kauppakeskuksen ollessa suljettu.

Skanssin kauppakeskuksen katolla on jo aurinkopaneeleja, jotka tuottavat vuodessa kolmen omakotitalon vuosittaisen kulutuksen verran energiaa. Lisäksi katoilla on mehiläistarhoja, joiden avulla halutaan kiinnittää huomiota hyönteisten tärkeään asemaan toimivassa ekosysteemissä. Kauppakeskuksessa huolehditaan myös lähialueen kierrätyksestä Rinki-ekopisteen avulla.

Lue lisää

> 112 geokaivoa satojen metrien syvyyteen – Skanssi tekee energiaremontin (Varsinais-Suomen yrittäjä -lehti)

Puusta muovin ja tekstiilien korvaaja

Business Finlandin uutinen 27.6.2018

Yhteistyö ja tutkimus luovat uusia mahdollisuuksia

Kiinnostus biotalouteen ja biopohjaisiin materiaaleihin on viime vuosina kasvanut merkittävästi globaalista muoviongelmasta käytävän keskustelun myötä. Biomuovien ja erityisesti drop-in-biopolymeerimarkkinoiden arvioidaankin kasvavan 3,4 miljardiin euroon vuonna 2020. Gaia Consulting analysoi Business Finlandin toimeksiantona selluloosapohjaisten, muoveja korvaavien biotuotteiden ja biokomposiittien suomalaista innovaatioekosysteemiä ja arvoketjua. Selvityksessä arvioitiin innovaatioiden kehityspolkuja erityisesti markkinoillepääsyn näkökulmasta.

Muovin kysynnälle ennustetaan yhä vahvaa kasvua, mutta nykyisin hyödynnetyt raaka-aineet ovat ehtymässä tai niiden käyttö on kestämätöntä. Siksi uusien, kestävästi tuotettujen biopohjaisten materiaalien markkinapotentiaali on suuri.  Suomen hallituksen strategiana on pyrkiä kasvattamaan biotalouden puitteissa tapahtuvaa liikevaihtoa nykyisestä 60 miljardista 100 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä.

Gaia Consulting selvitti Business Finlandille selluloosapohjaisten tuotteiden ja komposiittien innovaatiokehityspolkuja metsäpohjaisen biomassan uutena käyttömahdollisuutena. Tutkimus on osa OECD:n ohjelmaa, jossa vertaillaan eri maiden biotalouden kehityskaaria ja niihin liittyvää innovaatiopolitiikkaa. Gaia haastatteli tutkimusta varten 20 suomalaista organisaatiota, jotka ovat mukana kehittämässä metsäpohjaisia korkean lisäarvon biotuotteita. Haastateltavina oli sekä suuria että pieniä yrityksiä, startuppeja, tutkimusorganisaatioita, sekä julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioita ja rahoittajia.

Perinteiset liiketoimintamallit kaipaavat uudistamista

Periaatteessa kaikki uusiutumattomista materiaaleista valmistetut muovituotteet voidaan valmistaa selluloosapohjaisista biotuotteista ja biokomposiiteista kuten kuluttajapakkauksia, hygieniatuotteita, leluja, kulutuselektroniikkaa sekä ilman ja veden suodatinratkaisuja. Biopohjaisten materiaalien on kuitenkin tuoteominaisuuksiltaan vastattava tai jopa ylitettävä olemassa olevat ratkaisut. Biokomposiittimateriaalien on oltava yhtä kestäviä, eivätkä ne saa hajota tai kompostoitua tuotteiden ollessa vielä käytössä.

Selvitys osoitti, että Suomessa muovia korvaavien selluloosapohjaisten biotuotteiden ja biokomposiittien innovaatioekosysteemi on erittäin kehittynyt ja meiltä löytyy korkeatasoista asiantuntemusta ja tietoa potentiaalisista lopputuotteista ja niiden käyttötavoista.  ”Tämä on seurausta Suomen pitkäaikaisesta panostuksesta alaan sen kehityksen tukemiseksi”, sanoo ohjelmapäällikkö Tuula Savola Business Finlandilta.

Selvitys toi kuitenkin esiin, että arvonluonnin logiikka on muuttumassa. Perinteinen, suuriin tuotantovolyymeihin perustuva ja harvoja asiakkaita palveleva liiketoimintamalli eroaa suuresti uudesta mallista, jossa moninaiselle hajaantuneelle asiakasjoukolle myydään pienempiä tuotantoeriä. Seuraava askel markkinoiden kasvulle onkin perinteisten liiketoimintamallien uudistaminen selluloosapohjaisten biotuotteiden ja -komposiittien tarpeita vastaaviksi sekä kuluttaja- että teollisuustuotemarkkinoilla.

Meidän tulisi hyödyntää korkean lisäarvon tuotteiden tarjoamat suuremmat tuotot, sen sijaan että keskitymme nykyisiin selluloosapohjaisiin bulkkituotteisiin, kuten selluun, paperiin ja bioenergiaan”, Solveig Roschier Gaia Consultingilta toteaa.

Markkinoilla kasvaminen edellyttää yhteistyön vahvistamista ja osaamisen kehittämistä

Selvityksen perusteella markkinoille pääsyä hankaloittavat erityisesti arvoketjun loppupäähän liittyvä osaamisen ja tiedon puute, eli heikko tietämys markkinasta ja loppukäyttäjien tarpeista.

Verkottuminen läpi koko arvoketjun on välttämätöntä. Yhteistyötä tulee lisätä etenkin tuotebrändien kanssa. Markkinatietoa voidaan kerätä osallistamalla kohdemarkkinoiden toimijat alusta asti tuotteen kehittämiseen. Esimerkiksi tietämys polymeeriteknologiasta ja prosessointimahdollisuuksista on tärkeää tuotteen käyttömahdollisuuksien ymmärtämiseksi. Raaka-aineet tulee myös prosessoida lopputuotteen käyttötarkoitukseen soveltuvalla menetelmällä, sillä esimerkiksi kahvikupeilla ja eläinten ruokapakkauksilla on erilaiset laatukriteerit raaka-aineen näkökulmasta.

Niin kauan kuin sellu- ja paperiliiketoiminta kukoistavat, kannustimet perinteisen ja nykyisellään hyvin toimivan liiketoimintamallin muuttamiseksi voivat olla vähäisiä. Raportin mukaan hyvin suunnitellut ohjelmalliset toimenpiteet voisivat kuitenkin olla yksi mahdollinen tapa lisätä osaamista selluloosapohjaisia biotuotteita ja -komposiitteja paremmin palvelevista liiketoimintamalleista. Osaamista ja valmiuksia tulisi kehittää myös niin, että yritykset kykenisivät entistä paremmin tunnistamaan kestävien ratkaisujen tarpeet eri teollisuustuotteiden markkinoilla, sekä ymmärtäisivät, miten ne voisivat kestäviä ratkaisuja tarjoamalla luoda tällaisessa markkinassa itselleen kilpailuetua.

Suomella on hyvät lähtökohdat biopohjaisten tuotteiden markkinoiden valloitukselle maailmanlaajuisen muoviongelman kasvaessa räjähdysmäisesti. Jotta tässä onnistutaan, tarvitaan edelleen erityisiä ponnistuksia ja panostusta innovaatioekosysteemin luomiseen ja organisointiin”, Tuula Savola summaa.

Lue lisää

> Puusta muovin ja tekstiilien korvaaja – yhteistyö ja tutkimus luovat uusia mahdollisuuksia

Peltojen kipsikäsittely kirkastaisi ehkä jopa Saaristomeren

Peltojen kipsikäsittely kirkastaisi ehkä jopa Saaristomeren

Kansainvälinen Nutritrade-hanke laati kolme politiikkasuositusta liittyen Itämeren tilaan

Nutritrade on kolmivuotinen EU-hanke (2015-2018). Sen rahoituksesta suurin osa tulee Interreg Central Baltic -ohjelmasta, ja hanketta toteuttaa kolme suomalaista ja kaksi ruotsalaista organisaatiota. Suomesta mukana on vetovastuuta pitävä John Nurmisen Säätiö, Helsingin yliopisto ja Luonnonvarakeskus. Ruotsalaisia toimijoita puolestaan ovat Lantbruksuniversitetet ja Anthesis Enveco.

Nutritraden julkaisemissa suosituksissa nostetaan esiin uusia keinoja meren suojeluun ja ehdotetaan ympäristönsuojelun ohjauskeinojen kehittämistä näiden toimien käyttöön ottamiseksi. Uusien suojelukeinojen avulla on mahdollista saavuttaa parannus Saaristomeren ja koko Itämeren tilaan.

Ensimmäisessä suosituksessa esitellään maatalouden vesiensuojelun uusi menetelmä, peltojen kipsikäsittely. Maatalouden fosforipäästöjen vähentäminen on keskeisessä asemassa Itämeren suojelussa ja peltojen kipsikäsittely vaikuttaa olevan ylivoimaisen tehokas keino tällä saralla.

Menetelmää on tutkittu NutriTrade- ja SAVE -hankkeiden pilotissa ja sen on havaittu leikkaavan maatalouden fosforikuormitusta välittömästi peräti 50 prosentilla. Menetelmä soveltuisi käytettäväksi Etelä-Suomessa jopa 540 000 peltohehtaarilla. Tällöin fosforivaluma Itämereen vähenisi 200-300 tonnia, mikä vastaa lähes koko Suomelle Itämeren suojelusopimuksessa asetettua vähennystavoitetta.

Kipsikäsittelyn käyttöönottoa tulisi selvittää muuallakin Itämeren alueella, kuten Tanskassa, Puolassa, Ruotsissa ja Virossa. Alustavien arvioiden mukaan peltojen kipsikäsittely voisi vähentää maatalouden fosforikuormitusta Itämereen jopa 25 prosenttia eli 1 500 – 2 000 tonnia. Tehokkuuden ohella kipsikäsittely on myös verrattain edullinen vesiensuojelumenetelmä.

joki pelto
Peltojen kipsikäsittely vähentäisi ravinteiden joutumista vesistöihin. Kuva: Reijo Telaranta

Kipsimenetelmä saatava mukaan maatalouden tukiohjelmaan

NutriTrade-hankkeen toisessa suosituksessa korostetaan, että vesiensuojeluhyötyjen toteutuminen edellyttää kipsimenetelmän saamista mukaan maatalouden tukimekanismeihin ja seuraavaan maatalouden tukiohjelmaan. Juuri nyt on sopiva aika ryhtyä asian vaatimaan valmisteluun. Keskeisiä toimijoita asian edistämisessä ovat Helcom, EU-jäsenvaltiot sekä Euroopan komissio.

”Kannatamme peltojen kipsikäsittelyn laajamittaista käyttöönottoa yhteiskunnan tukemana vesiensuojelutoimena. Ilman sitä toimen toteutus jää yksittäisten hankkeiden ja aloitteiden varaan, eikä suuren mittaluokan vesiensuojeluhyötyjä saavuteta”, NutriTrade-hanketta johtavan John Nurmisen Säätiön projektipäällikkö Anna Saarentaus kertoo.

Maanviljelijöiden parissa kipsikokeilut ovat saaneet positiivisen vastaanoton.

”Peltojen kipsikäsittelystä jäi Varsinais-Suomen pilottiin osallistuneille viljelijöille myönteinen kokemus. Satoon, maaperään tai vesieliöstöön kohdistuvia haittavaikutuksia ei havaittu kokeilun yhteydessä. Kipsikäsittelyn etuna on myös, ettei se vie viljelypinta-alaa”, perustelee projektikoordinaattori Eliisa Punttila Helsingin yliopistosta.

Ravinnekompensaatio avuksi Itämeren suojeluun

NutriTrade-hankkeen kolmannessa suosituksessa valotetaan ravinnekompensaatioiden mahdollisuuksia Itämeren suojelussa. Ravinnekompensaatiolla tarkoitetaan mallein tai mittauksin varmennettua, vapaaehtoista ravinnepäästövähennystä, joka ylittää lakisääteisen suojelun tason.

Tulevaisuudessa kompensaatioita saattaa olla mahdollista ja järkevää käyttää ympäristölupajärjestelmien yhteydessä. Ympäristölupaa hakevalle toimijalle olisi kaksi vaihtoehtoista tapaa kompensoida tulevat päästönsä. Hakijan tulisi toteuttaa vastaava määrä päästövähennyksiä vesialueella joko itse tai maksamalla toiselle toimijalle niiden toteuttamisesta. Tällaisen joustotarpeen synnyttää EU-direktiivin tulkinta.

”EU:n vesiensuojelua ohjailee vesipuitedirektiivi. EY-tuomioistuin teki sen sitovuudesta muutama vuosi sitten varsin ankaran, ns. Weser-tulkinnan. Sen mukaan vesialueelle ei saa myöntää ympäristölupaa mihinkään kuormittavaan toimintaan, jos vedenlaatu ei ole riittävän hyvä. Tämä sinällään vesistöjä suojeleva linjaus sopii huonosti yhteen alati muuttuvan talouden ja vesipuitedirektiivin edellyttämän kustannustehokkuuden kanssa”, sanoo erikoistutkija Antti Iho Luonnonvarakeskuksesta.

Pelisääntöjä kompensaatioiden hyödyntämiseen ympäristöluvituksessa selvitetään parhaillaan ympäristöhallinnossa. Hyödyntämisen mahdollisuus on tuotu tai sitä ollaan tuomassa ympäristölainsäädäntöön esimerkiksi Ahvenanmaalla, Ruotsissa ja Tanskassa.

Lue lisää

> CO2-raportin uutiskirje

> John Nurmisen Säätiö

Kokemäenjoen matkailun mahdollisuudet

Vesivisio 2050 on nimensä mukaisesti pitkälle tulevaisuuteen ulottuva näkemys siitä, millaisena haluamme vesien ja koko laajan monimuotoisen vesistöalueen näyttäytyvän vuonna 2050. Visio on kokonaisvaltainen näkemys ja tavoitetila Kokemäenjoen vesistöalueen vesivarojen käytön, vesienhoidon ja kalatalouden tulevaisuudesta vuoteen 2050 saakka. Visio on laadittu yhteistyönä Hämeen, Pirkanmaan ja Satakunnan alueille. Vesivisio 2050 -nimellä kulkee myös blogi Kokemäenjoen vesistöalueen ajankohtaisista asioista. Uusimmassa jutussa Satakunnan ammattikorkeakoulun BlueSata-hankkeen projektipäällikkö Minna Uusiniitty-Kivimäki pohtii Kokemäenjoen asemaa matkailukohteena.

Kokemäenjoki matkailu- ja vapaa-ajanviettokohteena

Juuri tähän aikaan vuodesta vesistöt ovat jokaiselle suomalaiselle ehkä ajankohtaisimmillaan. Koululaiset valloittavat uimarannat, kodeissa pakataan mökkimatkalle tavaroita ja matkailuyrittäjien sesonki on alkamaisillaan, ellei ole jo täydessä vauhdissa.

Vesistöt ovat suomalaisille yksi luontomme rakkaimmista elementeistä. Suomalaisen unelmakoti sijaitsee veden äärellä tai näköyhteydessä vesistöön, ja vesien äärelle hakeudumme vapaa-aikanamme. Ulkomailta tulevia matkailijoitakin vesistömme kiinnostavat, eikä syyttä: kansainvälisessä mittakaavassa suomalaiset vesistöt ovat puhtaita ja tarjoavat luonnonrauhaa, jollainen on harvinaista luksusta muualla maailmassa.

Mutta miten vesiympäristöjä hyödynnetään erilaisissa palveluissa? Satakunnan ammattikorkeakoulun BlueSata-hanke selvitti asiaa Satakunnan vesistöalueilla. Satakunnassa vesistöjä hyödynnetään enimmäkseen hyvinvointi- ja vapaa-ajanpalveluissa ja ylivoimaisesti suurin osa selvityksessä esiin tulleista palveluista on luokiteltavissa matkailupalveluiksi. Myös toisinpäin yhteys on vahva: valtaosa satakuntalaisista matkailupalveluista kytkeytyy sijainnin tai toiminnallisuuksien näkökulmasta yhteen tai useampaan vesistöön. Mutu-tuntuma on, että muualla Suomessa tilanne on hyvin samankaltainen.

SONY DSC

Taavi-silta Kokemäenjoessa Porissa.

Kun tarkastelualueena olivat Kokemäenjoen vesistöalueen Satakunnan puoleiset osat ja niiden edustan merialue, palvelukartoituksessa löydettiin lähes 70 yritystä, joiden palvelut liittyivät alueen vesistöihin. Reilu puolet näistä toimii alueen suurimmassa kaupungissa Porissa. Yrityksistä kaikkiaan kolme neljäsosaa tarjoaa majoituspalveluja. Etenkin mökkimajoitusta on monilla yrityksillä. Vuodepaikkoina tarkasteltuna taas majapaikan tarvitsijoille on tarjolla eniten leirintäalue-tyyppistä majoitusta. Majoituksen ohella toinen keskeinen palvelumuoto on ruokapalvelut, joita tarjoaa vajaa puolet yrityksistä. Tällaisia peruspalveluja tarvitsevat lähes kaikki matkailijat, mutta matkakohde valitaan kuitenkin useimmiten kiinnostavien harrastemahdollisuuksien ja aktiviteettien perusteella. Niitäkin tarkastelualueella on tarjolla lukuisissa yrityksissä vaihdellen opastetuista retkistä ja erilaisista vuokrauspalveluista jääkävelyyn, sup-lautailuun, beachfutikseen, kalastukseen, melontaan ja saunapalveluihin.

Kartoituksen perusteella Kokemäenjoen vesistöalueen Satakunnan puoleista osaa voisi luonnehtia koko perheen harraste- ja vapaa-ajanviettokohteeksi. Palvelutarjontaa läpi käydessä herää kuitenkin ajatus, voitaisiinko vesistöalueen monia arvoja ja paikallisia vetovoimatekijöitä hyödyntää vielä nykyistä paremmin ja nostaa peruspalveluidenkin markkinoinnissa vahvemmin esiin ne asiat, jotka on mahdollista kokea vain täällä.

Kokemäenjokivarren asutus- ja kuttuurihistoria jääkaudesta nykyhetkeen on valtava runsaudensarvi toinen toistaan kiehtovampia tarinoita ja kohteita. Entisajan asuinpaikat ja linnaluodot tai koskenperkaajien tarinat ja alueen teollisuushistoria voisivat tuoda matkailupalveluihin vielä paljon uudenlaisia sisältöjä, ja alueen asukkaillekin nämä teemat voisivat tuottaa houkuttelevia elämyksiä ja yllätyksiä, joista hämmästyä omassa lähiympäristössä. Puhumattakaan siitä, miten monipuolisen kattauksen erilaisia luontokohteita vesistöalue voi tarjota luonnonystävälle. Vesistöt tarjoavat myös luontaisen reitin tutustua eri kohteisiin ja kytkeä niitä laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Vesistöalueen varsin tiheä asutus tarjoaa potentiaalista asiakaskuntaa ja eteläisen Suomen suurimmatkin asutuskeskukset kansainvälisine liikenneyhteyksineen ovat varsin lyhyen matkan päässä.

Potentiaalia uusille palveluille ja olemassa olevien tuotteiden elävöittämiselle vaikuttaa siis olevan. Mutta miten näistä ideoista saadaan rakennettua vetovoimaista palvelutarjontaa houkuttelevin sisällöin? Tässäpä ajatuksia pohdittavaksi kesäksi vesien äärelle!

Minna Uusiniitty-Kivimäki, projektipäällikkö, Satakunnan ammattikorkeakoulu

Lue lisää

> Vesivisio 2050 -blogi

> Kokemäenjoen vesivisio 2050