Luonto ja kulttuuriympäristö

Etusivu / Indikaattorit / Arkistoitu kategoriassa "Luonto ja kulttuuriympäristö"

Perinnemaisemat

Perinnemaisemien hoito kertoo toiminnasta säilyttää ihmisen pitkäaikaisen läsnäolon jäljet maisemassa. Perinnemaisemat ovat erilaisia niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia, jotka ilman raivausta, niittoa ja laiduntamista kasvavat umpeen ja häviävät. Nämä luontotyypit ovat kasvi- ja eläinlajistoltaan erittäin monimuotoisia. Maatalouden muuttuessa kaikki perinnemaisemilla esiintyvät luontotyypit ja sadat lajit ovat uhanalaistuneet ja aiemmin runsaslukuiset lajit ovat taantuneet voimakkaasti.

Kiinnostus perinnemaisemien hoitoon on vuosien myötä kasvanut. Valtaosaa perinnemaisemista hoidetaan maatalouden ympäristötuen perinnebiotooppisopimuksilla, mutta jonkin verran niitä hoidetaan myös luonnon ja maiseman edistämissopimuksilla. Varsinais-Suomessa hoidon piiriin saatujen perinnemaisemien määrä on kasvanut aina vuoteen 2007 asti, mutta etenkin 2010-luvulla sopimuksilla hoidettujen perinnebiotooppien määrä on laskenut. Toisaalta hoidettavien alueiden pinta-alat ovat kasvaneet, koska Varsinais-Suomessa on useita suuria lammas- ja nautatiloja. Nämä eivät kuitenkaan vielä ole pystyneet korvaamaan vuosittain lopettavilla karjatiloilla olevia hoitosopimuksia.

Satakunnassa ympäristötuella hoidettujen perinnemaisemien määrä on pysynyt useita vuosia samana vuoden 2007 notkahdusta lukuun ottamatta. Monet pienet lypsykarjatilat ovat lopettaneet, mutta toisaalta tilalle on tullut muutama suuri karjatila, joissa on suurempia pinta-aloja hoidon piirissä. Pienoista laskua on jälleen Satakunnan osalla nähtävissä.

Molemmilla alueilla ympäristötuen erityistukien hakuun, hallinnointiin ja valvontaan liittyvä lisääntyvä byrokratia vähentää hakemusten määrää yleisesti. Myös tukitaso on ollut liian alhainen. Hoitopinta-alan kasvattamisen ohella tulee tulevaisuudessa kiinnittää erityistä huomiota sopimusalueiden hoidon laatuun Siinä tilakohtaisella neuvonnalla on erityisen suuri merkitys. Tulevaan ohjelmakauteen on kasattu jo varsin paljon odotuksia.

 

Metsien suojelu

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSO tarjoaa keinoja turvata metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja lajistoltaan monipuolisia metsäluontokohteita. Suojelu perustuu metsänomistajien vapaaehtoisuuteen ja voi olla määräaikaista tai pysyvää. Suojelua toteuttavat ELY-keskukset ja Suomen metsäkeskus.

Varsinais-Suomen ELYn tavoitteena on suojella METSOn kautta metsäisiä elinympäristöjä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa 10 000 ha vuoteen 2020 mennessä. Suomen metsäkeskuksen (Lounais-Suomen ja Rannikon alueet) tavoitteena on saada metsosopimusten tai luonnonhoitohankkeiden piiriin vajaat 10 000 ha arvokasta metsäluontoa. Vuoden 2012 loppuun mennessä METSO-ohjelmassa on suojeltu yhteensä 4894 hehtaaria. Pinta-alasta noin 60 % on suojeltu määräaikaisten ympäristötukisopimusten avulla. ELY-keskuksen määrärahat uusien kohteiden suojeluun ovat tällä hetkellä tavoitteisiin nähden riittävät, mutta Metsäkeskuksen määrärahoja on niukennettu. Monet ympäristötukisopimukset ovat lähivuosina päättymässä ja sopimusten uusimisesta kiinnostuneille metsänomistajille olisi hyvä pystyä tarjoamaan jatkoa. Mikäli sopimuksia ei jatketa tai muuteta pysyviksi suojelukohteiksi, on METSO-ohjelmalle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen entistä vaikeampaa

Pysyvästä rauhoituksesta ja myynnistä saatava korvaus on verovapaata ja se maksetaan kertakorvauksena. Valtaosassa pysyvän suojelun kohteista metsänomistaja on valinnut yksityisen suojelualueen perustamisen, jolloin maapohja jää hänen omistukseensa. Maapohjineen kaupalla suojeltuja kohteita on noin puolet yksityisten suojelualueiden määrästä. Määräaikaisesta ympäristötukisopimuksesta maksettava korvaus muuttui verolliseksi 1.1.2012. Sopimusten kysyntä kasvoi vuonna 2011, jolloin määräaikaisia sopimuksia solmittiin 244 hehtaarille, mutta vuonna 2012 uusia ympäristötukisopimuksia tehtiin vain 112 hehtaarille.

METSO-ohjelman suosio metsänomistajien keskuudessa on kasvanut ja tietoa METSOn mahdollisuuksista välittyy myös vertaiskokemusten kautta. Kunnille ja seurakunnille myönnetyt METSO-kohteiden inventointiavustukset voivat lähitulevaisuudessa näkyä suojelupinta-alojen kasvamisena. Lounais-Suomessa kahdeksan kuntaa on saanut avustusta inventoinnin tekemiseen ja joissakin kunnissa potentiaalisia METSO-kohteita on kartoitettu kuntien omista varoista.

Luonnonsuojelualueet

Valtakunnallisten luonnonsuojeluohjelmien toteutuminen eli suojelualueiden perustaminen kuvaa erilaisten luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden luontotyyppien, lajien ja eliöyhteisöjen suojelutilannetta. Suojelun tarkoituksena on ohjata kyseisten alueiden hoitoa ja käyttöä siten, että pystyttäisiin turvaamaan lajien, elinympäristöjen ja maiseman säilyminen.

Natura 2000 –verkoston lisäksi ohjelmien erityisinä suojelukohteina ovat vanhat metsät, lehdot, rannat, lintuvedet ja suot. Kuvaaja kertoo toteutettujen suojeluohjelma-alueiden kokonaispinta-alan. Alueet on ostettu valtiolle tai niille on perustettu yksityisiä suojelualueita. Tavoitteena on suojella ohjelmilla yhteensä noin 114 000 hehtaaria Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella. Tavoitteesta ollaan alle 10 000 hehtaarin päässä.

Myös metsälaki suojelee erityisen tärkeitä metsäluonnon elinympäristöjä. Tällaisia kohteita ovat rehevät lehtolaikut, pienvesien välittömät lähiympäristöt, ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet ja lehtokorvet, letot, pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla, rotkot ja kurut, jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä vähätuottoiset kitu- ja joutomaan elinympäristöt. Näiden elinympäristöjen kartoitukset aloitettiin vuonna 1998 ja uusia kohteita tulee edelleen vuosittain mm. metsäsuunnittelun yhteydessä. Vuoden 2011 loppuun mennessä tällaisia elinympäristöjä oli Metsäkeskuksen tiedossa Varsinais-Suomessa 2 119 ha ja Satakunnassa 1 412 ha. Nämä luvut eivät ole mukana kuvaajassa.

Valtaosa luonnosta on kuitenkin kokonaan suojelualueiden ulkopuolella. Jotta monimuotoisuuden väheneminen voidaan pysäyttää, on luonnon monimuotoisuus otettava huomioon kaikessa toiminnassa, erityisesti maankäytön suunnittelussa sekä maa- ja metsätaloudessa.

Luomutuotanto

Luonnonmukainen tuotanto eli luomutuotanto on viljelymenetelmä, joka korostaa kestävän kehityksen periaatteisiin tukeutuvaa ekologisesti kestävää maataloutta. Luomutuotanto on kokonaisvaltainen tilanhoito- ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä, jossa yhdistyy ympäristön kannalta parhaat käytännöt: pitkälle kehittynyt biologinen monimuotoisuus, luonnonvarojen säästeliäs käyttö sekä kotieläinten hyvinvoinnin huomioiminen.

Luomutuotanto vaikuttaa luontoarvokkaan maataloustuotannon maisemien tilan ennallistamiseen, säilyttämiseen ja parantamiseen, vesien käytön hallinnan edistämiseen, maaperän eroosion torjumiseen ja maaperän hoidon parantamiseen.

Luomutuotanto on vakiintunut tuotantotapana. Sen yhtenä piirteenä on tarkkaan määritellyt tuotantosäännöt, joita valvotaan luomutiloilla vuosittain Eviran tuotantotarkastuksessa. Päämääränä on tuottaa markkinoille luomutuotteita kuluttajille ja tuottaa hyödykkeitä, jotka edistävät ympäristönsuojelua, eläinten hyvinvointia ja maaseudun kehittämistä.

Lounais-Suomen luomupinta-ala oli vuonna 2000 noin 24 700 hehtaaria. Tämän jälkeen pinta-ala väheni ollen alimmillaan vuonna 2006, jolloin luomutuotannossa oli noin 18 300 hehtaaria. Luomutilojen ja -peltoalan väheneminen vuosina 2000 – 2006 selittyy sillä, että luomutuotteista maksettu hinta ei ollut kilpailukykyinen, koska kotimaista kysyntää luomutuotteille oli vielä vähän. Toiseksi luomutuen taso ei motivoinut luomuviljelijää tekemään uutta viiden vuoden mittaista luomusopimusta päättyvän sopimuksen jälkeen.

Luomueläinsopimuksia alettiin tehdä vuonna 2005, jolloin myös luomueläimille maksettiin luomutukea. Luomueläintuotannon kasvaminen vaikutti luomukasvimarkkinoiden piristymiseen.

Ympäristötukikauden 2007 – 2013 luomusopimusehtoja tarkistettiin vuonna 2007 ja luomutuen määrää korotettiin. Tämän jälkeen alkoi luomupinta-alan tasainen kasvu. Kasvavat luomumarkkinat ja alueella tapahtuvat panostukset niiden kehittämiseksi ovat lisänneet kiinnostusta luomutuotantoon siirtymiseen. Myös maatalouden rakennemuutos ja maatalouden ympäristöasioiden painottaminen ovat edistäneet tilojen siirtymistä luomutuotantoon.

Vuonna 2015 Lounais-Suomen luomuala oli yhteensä 28 000 hehtaaria ja noin 6 % viljellystä peltoalasta.

Maaseudun kehittämisohjelman 2014–2020 tavoitteena on, että luonnonmukaisen tuotannon ala olisi 20 %. Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on 16 % viljellystä maatalousmaan alasta vuonna 2020.

Luonnonmukaisen tuotannon tuki kohdennetaan tuotantosuunnan mukaan (kasvinviljelytila ja kotieläintila). Lisäksi eriytetään tukitaso avomaan vihanneksilla paremmin vastaamaan niitä kustannuksia, joita luonnonmukaisen tuotantotavan noudattaminen puutarhakasveilla aiheuttaa.

Luomutuotannon kasvu lisää myös luomutuotteiden valikoimaa, vastaa kasvavaan kysyntään vähittäiskaupassa ja ammattikeittiöissä ja turvaa luomuelintarvikkeiden raaka-aineen saantia.

Luomutuotannon tilastot (evira.fi)

Luomukysely 2013