Indikaattorit

Etusivu / Arkistoitu kategoriassa "Indikaattorit"

Metsävarat


Puuston kasvun ja poistuman avulla seurataan puuston määrän kehitystä. Poistuma sisältää hakkuissa ja metsänhoitotöissä poistetun puuston ja luonnollisen poistuman. Kestävä puuntuotanto ja puunkäyttö hidastavat kasvihuoneilmiötä, turvaavat metsäluonnon monimuotoisuuden ja toteuttavat luonnonvarojen kestävän käytön periaatetta. Metsien hoito, turvemaiden ojitus ja metsämaan rehevöityminen ovat lisänneet kasvua, toisaalta happamoittava laskeuma on vaikuttanut haitallisesti metsien terveydentilaan.

Puuston kasvun arviot perustuvat Metsäntutkimuslaitoksen 1920-luvulla aloittamiin kattaviin metsävarojen inventointeihin (Valtakunnan metsien inventointi, VMI). Koepuista mitataan läpimitan kasvu ja pituuskasvu edeltävän viiden vuoden aikana. Yhdennestätoista inventoinnista on laskettu tuloksia neljän ensimmäisen mittausvuoden (2009-2012) perusteella.

Puuston kasvu on ollut vuodessa 6,4 miljoonaa ja kokonaispoistuma keskimäärin 4,8 miljoonaa kuutiometriä. Puuston määrä siis lisääntyy edelleen 1,8 miljoonan kuutiometrin vuosivauhtia ja noin neljännes kasvusta jää kerryttämään puuvarantoa. Suurin hakkuumäärä, joka vuosittain voitaisiin hakata vähentämättä tulevaisuuden tuottoja, on 5,3 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuumäärä on ollut keskimäärin 4,1 miljoonaa kuutiometriä. Hakkuista kertyneestä puusta noin 43 % on tukkipuuta, 40 % kuitupuuta ja noin 17 % polttopuuta.

Lounais-Suomen metsät sitovat noin 2 miljoona CO2 tonnia vuodessa. Lisäksi on huomattava, että monet puutuotteet sitovat hiiltä vuosikymmeniksi, joten kaikki puustoon sitoutunut hiili ei vapaudu hakkuuhetkellä.

Järvien fosforipitoisuudet

Järvien fosforipitoisuudet


Kalaisuudestaan tunnetussa Säkylän Pyhäjärvessä kasvukauden ravinnepitoisuudet ovat olleet suhteellisen pieniä, vaikka mm. fosforipitoisuus onkin hieman kasvanut 1980-luvulta. 2000-luvulla vedenlaatu on pitkälti vaihdellut sadannan ja talviaikaisen lämpötilan mukaan: sekä kuivuusjaksot että kylmät talvet vähentävät valuma-alueelta tulevaa ravinnekuormaa.

Voimakkaasti kerrostuvalle Kakskerranjärvelle on ominaista pohjanläheinen hapettomuus syvännealueilla. Tämän seurauksena alusveden fosforipitoisuus kasvaa, mutta tällä ei ole suurta merkitystä koko järven tilavuuteen suhteutettuna. Viime vuosina tapahtunutta kasvukauden fosforipitoisuuden laskua voivat selittää sääolojen lisäksi onnistuneet vesiensuojelutoimenpiteet.

Jätteen hyödyntäminen on osa kiertotaloutta

Jätteen hyödyntäminen on osa kiertotaloutta

Yhdyskuntajätteen hyötykäytön kehitys kuvaa sekä jätehuollon toimivuutta että myös ekotehokkuutta ja ympäristövastuullisuutta. Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyviä jätteitä ja siihen rinnastettavia teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyviä jätteitä.

Yhdyskuntajätteen määrä Lounais-Suomessa on ollut vuosina 2002˗2012 noin 300 000 ˗ 360 000 tonnia/vuosi. Asukasta kohden tarkasteltuna jätemäärä oli 427 kg vuonna 2012, mikä on vähemmän kuin aiemmin. Yhdyskuntajätteen kokonaismäärän väheneminen viime vuosina selittyy osin sillä, että osa aiemmin yhdyskuntajätteiksi tilastoiduista kaupan ja teollisuuden jätteistä jää nykyisen tilastoinnin ulkopuolelle.

Kaatopaikalle viedyn yhdyskuntajätteen määrän voidaan kuitenkin todeta vähentyneen. Kaatopaikalle loppusijoitetun yhdyskuntajätteen määrä on vähentynyt lähes puoleen 2000-luvun puolenvälin tasosta eli vajaat 80 000 tonnia. Yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin Lounais-Suomessa vuonna 2012 yli 70 prosenttia. Aineena jätteestä höydynnettiin 44 %, josta lähes kaksi kolmannesta oli paperia ja pahvia.

Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että vuonna 2016 yhdyskuntajätteistä 50 % kierrätetään materiaalina ja 30 % hyödynnetään energiana, joten loppusijoitettavaksi kaatopaikoille päätyisi enintään 20 % yhdyskuntajätteistä. Alueellisen jätesuunnitelman (ELSU) tavoite kaatopaikkasijoittamisesta on asetettu valtakunnallista jätesuunnitelmaa tiukemmaksi, korkeintaan 10 % yhdyskuntajätteestä saisi päätyä kaatopaikalle vuonna 2020.

Jotta jätesuunnitelmien tavoitteet saavutettaisiin Lounais-Suomessa, olisi biojätteiden hyödyntämisen määrä kaksinkertaistettava, kierrättämisen taso olisi vähintäänkin säilytettävä ja energiahyödyntämisen määrää lisättävä hieman.

Vihreä lippu -koulut

Vihreä lippu -koulut

Vihreän lipun saaneet päiväkodit, koulut, oppilaitokset ja vapaa-ajantoimijat ovat halunneet aidosti panostaa ympäristökasvatukseen ja ympäristöasioiden huomioimiseen päivittäisessä toiminnassaan. Vihreä lippu -ympäristöohjelma on osa kansainvälistä Eco-Schools-ohjelmaa ja se käynnistyi Suomessa vuonna 1999. Ohjelmassa on mukana noin 350 päiväkotia, koulua, oppilaitosta sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan toimijaa.

Varsinais-Suomessa osallistuminen Vihreä lippu -ohjelmaan on ollut aktiivista 2000-luvun alusta lähtien. Vuoden 2015 osallistujia oli yhteensä 29. Vihreän lipun edistäjinä toimivat Valonia – Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus ja Ruissalossa sijaitseva Tammenterhon luontokoulu. Edistäjät tarjoavat neuvontaa ja koulutusta kouluille ja päiväkodeille sekä järjestävät infotilaisuuksia.

Satakunnassa Vihreä lippu –ohjelmassa on mukana 6 koulua ja päiväkotia. Maakunnan alueella ei ole virallista Vihreän lipun edistäjää, mutta hankkeena toiminut Satakunnan ympäristökoulu markkinoi ohjelmaa lähettämällä tiedotteita kouluille ja kuntien koulu- ja sivistystoimiin. Ohjelmaan liittyneet koulut ovat verkostoituneet keskenään ja saaneet hyvin näkyvyyttä mediassa. Myös Porin kaupungin ympäristövirasto on kannustanut kouluja ja päiväkoteja lähtemään mukaan Vihreä lippu –ohjelmaan järjestämällä siihen liittyvää koulutusta. Ympäristövirasto on lisäksi sitoutunut tukemaan taloudellisesti ohjelman aloittavia oppilaitoksia ja päiväkoteja maksamalla vuosittain 2-4 mukaan lähtijälle ensimmäisen toimintavuoden osallistumismaksun.

Pyhäjärviseudulla ja Huittisissa toimiva Satakierto Oy on myös edistänyt ohjelmaa. Jätehuoltopalveluja tarjoava yritys innostaa kouluja ja oppilaitoksia ympäristöasioiden huomioimiseen ja Vihreän lipun tavoitteluun. Se on sitoutunut maksamaan vuosittain toimialueensa kolmelle uudelle Vihreän lipun koululle, oppilaitokselle tai päiväkodille ensimmäisen lukuvuoden osallistumismaksun, mikäli mukaan lähtenyt taho valitsee teemaksi jätehuollon ja onnistuu saamaan Vihreän lipun.

 

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt Satakunnassa

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys noudattelee pitkälti liikenteen määrän kehitystä. Autokannan uusiutuessa tieliikenteen muut päästöt ovat vähentyneet huomattavasti. Hiilidioksidipäästöt eivät kuitenkaan ole pienentyneet samassa suhteessa.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys on yleensä noudattanut liikenteen määrän kehitystä.  Vuosina 2008 -2009 taloudellinen taantuma vaikutti merkittävästi tavaraliikenteen suoritteeseen (kuorma-autot), mikä selittää hiilidioksidipäästöjen vähenemisen näinä vuosina. Myös uusien autojen myynti romahti lamavuosina, ja uuden ajoneuvotekniikan vaikutus päästöihin on odotettua vähäisempi. Laman vaikutusten lievennyttyä tullevat hiilidioksidipäätöt kohoamaan liikennesuoritteen suhteessa.

Päästöjen vähentyminen edellyttää liikenteen kasvun pysähtymistä ja autokannan muutosta vähempipäästöisiin.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöt Varsinais-Suomessa

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys noudattelee pitkälti liikenteen määrän kehitystä. Autokannan uusiutuessa tieliikenteen muut päästöt ovat vähentyneet huomattavasti. Hiilidioksidipäästöt eivät kuitenkaan ole pienentyneet samassa suhteessa.

Tieliikenteen hiilidioksidipäästöjen kehitys on yleensä noudattanut liikenteen määrän kehitystä.  Vuosina 2008 -2009 taloudellinen taantuma vaikutti merkittävästi tavaraliikenteen suoritteeseen (kuorma-autot), mikä selittää hiilidioksidipäästöjen vähenemisen näinä vuosina. Myös uusien autojen myynti romahti lamavuosina, ja uuden ajoneuvotekniikan vaikutus päästöihin on odotettua vähäisempi. Laman vaikutusten lievennyttyä tullevat hiilidioksidipäätöt kohoamaan liikennesuoritteen suhteessa.

Päästöjen vähentyminen edellyttää liikenteen kasvun pysähtymistä ja autokannan muutosta vähempipäästöisiin.

Teollisuuden hiilidioksidipäästöt


Teollisuus ja fossiilisten polttoaineiden käyttö energiantuotannossa ovat merkittävimmät ihmisen toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidipäästöjen lähteet. Hiilidioksidi- ja muiden kasvihuonekaasupäästöjen kasvu aiheuttaa ilmaston lämpenemistä eli ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksesta on aiheutumassa merkittäviä ongelmia ja kustannuksia yhteiskunnalle. Hiilidioksidipäästöjen määrän vähentäminen on sekä EU:n että Suomen tavoitteena. Päästöjen merkittävässä vähentämisessä ei olla toistaiseksi onnistuttu.

Indikaattori kuvaa teollisuuden ja energiantuotannon hiilidioksidipäästöjen (CO2) kehitystä ympäristöhallinnon VAHTI-tietojärjestelmän tietojen pohjalta. Se ei kerro hiilidioksidin lisäksi muiden kasvihuonekaasujen päästöistä, joista merkittäviä ovat metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O, typpioksiduuli, ilokaasu). Kuvaaja sisältää ympäristöluvanvaraisten laitosten hiilidioksidipäästöt. Näiden  laitosten päästöt ovat Varsinais-Suomessa noin kolmannes hiilidioksidipäästöistä. Kuvaajasta puuttuvat mm. pienten aluelämpökeskusten, liikenteen ja erillislämmitettyjen kiinteistöjen hiilidioksidipäästöt.

Varsinais-Suomen merkittävimmät indikaattorissa näkyvät hiilidioksidilähteet ovat kaukolämmön ja sähkön yhteistuotanto kivihiilivoimalaitoksella, öljynjalostamo ja sementtitehdas. Satakunnassa on valtakunnallisesti merkittäviä sähköätuottavia kivihiililauhdevoimalaitoksia, minkä vuoksi alueen teollisuuden ja energiantuotannon hiilidioksidipäästöt ovat suurempia ja vaihtelevat valtakunnallisen sähkön tarpeen, sähkön hintakehityksen ja muun sähköntuotannon, erityisesti vesivoimalla tuotetun sähkön saatavuuden mukaan.

Teollisuuden päästöjen vähenemisen taustalla on usein tuotannon väheneminen, esimerkiksi talouden laskusuhdanteissa, ei niinkään todellinen päästöjen väheneminen. Esimerkiksi Satakunnan vuoden 2005 selkeä piikki alaspäin johtui metsäteollisuuden työsulusta.

Rakentaminen asemakaava-alueelle

Tämä kuvaa asemakaava-alueelle rakennettujen asuinhuoneistojen osuutta kaikista laajemmalle kaupunkiseudulle rakennetuista asunnoista. Laajemmalla kaupunkiseudulla tarkoitetaan Suomen ympäristökeskuksen määrittelemää aluetta, jonka sisäpuolella vähintään 20 prosenttia väestöstä käy töissä kaupunkiseudun keskuksessa.

Indikaattori kertoo taajaman ydinalueille rakentamisen volyymista suhteessa taajamien reunoille rakentamiseen sekä samalla yhdyskuntien kasvun ja kaavoituksen suunnitelmallisuudesta. Mikäli taajama kasvaa ilman asemakaavoitusta, taajaman kasvu on usein hallitsematonta.

Hajarakentaminen aiheuttaa yhdyskuntarakenteen hajautumista. Etäisyyksien pidentyessä liikennetarve, liikenteen energiankulutus ja päästöt kasvavat. Lisäksi joudutaan rakentamaan lisäinfrastruktuuria, mikä kuluttaa luonnonvaroja. Hajautumista ovat aiheuttaneet osaltaan kuntien hallinnolliset rajat ja kilpailu hyvistä veronmaksajista. Kaupunkiseutujen laaja haja-asutus murentaa pohjaa kestävältä maankäytöltä.

Pohjavesien suojelusuunnitelmat

Pohjaveden suojelusuunnitelmien laadinta kuvaa aktiivisuutta pohjaveden suojelussa. Suojelusuunnitelmalla pyritään suojelemaan pohjavesialue rajoittamatta kuitenkaan maankäyttöä tarpeettomasti. Suunnitelmaa käytetään ohjeena maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa. Siinä selvitetään alueen hydrogeologiset ominaisuudet, kartoitetaan riskikohteet sekä laaditaan toimenpidesuositukset alueella jo oleville tai sinne mahdollisesti tuleville riskikohteille.

Suojelusuunnitelmien laatimisesta vastaavat kunnat ja vedenottajat. Mitä enemmän riskitoimintoja pohjavesialueeseen kohdistuu, sitä tärkeämmässä roolissa suojelusuunnitelma on. Suojelusuunnitelmat pitäisi päivittää noin kymmenen vuoden välein.

Ympäristöohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että kaikille tärkeille (I-luokan) pohjavesialueille laaditaan suojelusuunnitelma vuoteen 2015 mennessä. Varsinais-Suomessa suojelusuunnitelmia oli tehty vuoden 2014 loppuun mennessä 80 kpl (tavoite:129). Lähempänä tavoitetta ollaan Satakunnassa, jossa on tehty 62 suunnitelmaa (tavoite: 69).

Pohjaveden suojelusuunnitelmien laatimiseen on mahdollista saada valtion tukea maksimissaan 50 % kustannuksista. Tukea on haettavissa vuosittain lokakuun loppuun mennessä.

Pohjaveden nitraattipitoisuus

Pohjavesialueiden kuvaus
Oripää: hajakuormitusta, Jämijärvi: luonnontilainen alue, Pyhäranta: voimakas ihmistoiminnan vaikutus, Sauvo: ihmistoiminnan vaikutus

Pohjaveden nitraattipitoisuus kuvaa ihmistoiminnan vaikutuksia pohjavesien tilaan. Pohjavesissä on luontaisesti nitraattia erittäin vähän. Jo pienet nitraattipitoisuuden muutokset kertovat ihmisen toiminnan vaikutuksesta pohjavesialueella. Nitraattia voi joutua pohjaveteen lannoituksen ja maaperään pääsevien jätevesien kautta. Nitraattipitoisuuksissa on havaittu kasvua monilla alueilla, joilla vedenottamot sijaitsevat voimakkaasti viljeltyjen alueiden läheisyydessä. Jätevesipäästön läheisyydessä typpiyhdisteet näkyvät yleensä ensin kohonneina ammoniumpitoisuuksina, josta olomuodosta yhdiste muuttuu hapen vaikutuksesta vähitellen nitraatiksi.

Kuvaajassa esitetään kolmen erilaisen pohjavesialueen seurantatietoja. Jämijärven pohjavesialue on täysin luonnontilainen ja nitraattipitoisuudet ovat erittäin pieniä (0,03-0,06mg/l) eikä niitä siksi saada näkyviin ko. kuvaajassa. Oripään tulokset ovat suurehkolta pohjavesialueelta, jossa pitoisuuksia lisäävät asutuksen jätevedet, metsähakkuut ja –lannoitus sekä maaperän muokkaus/soranotto.

Pyhärannan tulokset ovat pieneltä pohjavesialueelta, jolla on jo 1990-luvulla ollut kasvihuoneviljelyä ja lisäksi alueella on melko paljon haja-asutusta. Pitoisuudet ovat kohonneet nopeasti vuoden 2009 jälkeen uudelleen aloitetusta kasvihuoneviljelystä johtuen. Talousveden nitraattipitoisuuden terveysperusteiseen raja-arvoon 50 mg/l on vielä kuitenkin matkaa, mutta nopeasta noususta johtuen alueella on syytä tehostaa tarkkailua ja ryhtyä toimenpiteisiin nitraattipitoisuuden nousun rajoittamiseksi.

Mikäli pohjaveden laatu on päässyt huonoksi, sen korjaaminen on hidasta, koska maaperästä liukenevaa ainemäärää ei useinkaan saada poistettua muutoin kuin vettä pumppaamalla. Pohjavesialueet tulee suojata vettä pilaavalta toiminnalta ja estää siellä olevien toimintojen saastuttava vaikutus esimerkiksi tekemällä olemassa olevalle asutukselle viemäröinti ja suojaamalla maantiet pohjavesisuojauksella.